Rakas huonekaveri, miksi teet näin?

5

Brunon näkökulma:

Herään siihen, että Juudas kiskaisee oven auki, laittaa valot päälle, toivottaa hyvät huomenet ja paiskaa oven takaisin kiinni.

Puen vaatteet ylleni. Tunnen oloni puoli kuolleeksi ja päätän mennä suihkuun vasta aamupalan jälkeen. Tiedän, että hampaat pitäisi pestä ennen aamupalaa, mutta se saa aamupalan maistumaan pahalta, joten säästän senkin aamupalan jälkeen. Käyn vessassa huuhtaisemassa kasvoni.

Andrew on vieläkin unessa, joten päätän kiskaista peiton hänen päältään. Hänellä on alushousut ja T-paita. Hän makaa kyljellään sängyllä.

"Mm..  Mä rakastan sua", Andrew mutisee unissaan. Naurahdan.

"Joo niin mäkin sua, mutta herää jo idiootti", vastaan hänelle vitsillä ja ravistelen häntä. Hän mutisee.

"Joojoo, mä nousen ihan kohta", Andrew mutisee, saaden mut jo pikkaisen kiukkuiseksi. Mä sentään oon avulias, kun yritän herättää häntä, vaikka olisin ihan voinut antaa hänen missata aamupalan. Ja sen verran mitä mä oon Andrew'ta stalkannut, niin hän ei todellakaan halua jäädä pois aamupalalta.

"Parasta nousta nyt!" ilmoitan ja otan vesipulloni repustani, avaan korkin ja kaadan vettä hänen päällensä. Andrew pompahtaa pystyyn kiroten.

"Oliko sun aivan pakko?" Andrew kysyy lähes vihaisena. Hän ei taida olla aamuihmisiä.

"Oli", vastaan virnistäen ja pakenen äkkiä huoneeseesta, ennen kuin hän esimerkiksi murhaa minut.

Kävelen alakertaan, mutta minulla ei ole mitään tietoa missä on keittiö. Löydän sen kuitenkin hetken etsimisen jälkeen.

Andrew tulee melkein heti, kun olen saapunut keittiöön. Syön kaksi leipää, näprään puhelintani ja katson sivusilmällä miten Andrew mättää tarjottimen täyteen ruokaa. Siis kuka oikeen syö omenan, kaksi banaania, appelsiinin, neljä leipää, kaksi croissanttia, muroja, vanukkaan ja lasillisen mehua?

Mietin, miten hoikka Andrew on verrattuna siihen, kuinka paljon hän syö. Eikö hän lihoa yhtään?

"Olkaa tunnin päästä valmiina aulassa, meillä on yhteistä toimintaa!" ilmottaa Alex ihan liian pirteänä.

"Voi vittu", kiroaa huppupää ääneen. Benjaminin suupielet nykivät.

"Tarviiko yhteiseen toimintaan mukaan kortsuja?" tummatukka kysyy ollen muka hauska.

Kun saan syötyä, niin menen pesemään ensin hampaani ja menen sitten suihkuun. Rakastan kuuman veden tuntua ihollani. Vaihdan vaatteet kylpyhuoneessa, koska en todellakaan ala strippaamaan Andrew'n nähden.

Menen sängylleni makaamaan selälleni ja huomaan Andrewin tuijottavan minua.

"Mitä?" kysyn. Andrew virnistää.

"Sä oot järjettömän hyvännäköinen", Andrew sanoo. Tuhahdan hänelle ja otan puhelimeni esiin. Laitan snäppiä striikeilleni ja sen jälkeen menen selaamaan instagramia.

"Kaksikymmentä minuuttia niin me lähetään johonkin", Andrew sanoo ääneen, en vastaa hänelle.

"Hei, saanko sun numeron?" Andrew kysyy yhtäkkiä.

"Arvaa se", vastaan hänelle. Puhelimeni päästää viestiäänen.

Sam: Saitko jo kaverin?

Minä: No en vielä :D

Sam: Höh

"Nyt se puhelin pois", Andrew käskee naurahtaen ja tekee äkkinäisen liikkeen puhelintani kohti. Väistän automaattisesti ja lopputuloksena hän menettää tasapainonsa. Hän kaatuu minun päälleni.

"Hienoa", totean sarkastisesti ja odotan hänen nousevan, jota hän ei näköjään tee. "Voitko nousta mun päältä?"

"Sä oot niin lähellä, että mä voisin jopa suudella sua", Andrew naurahtaa. Minulle tulee hänen sanoistaan outo olo, jota en osaa tulkita.

Yritän nousta hänen altaan, mutta en pääse.

"Se lasketaan ahdisteluksi", vastaan hiukan säikähtäneenä. Andrew huomaa sen ja nousee pois päältäni.

"Sori", hän mutisee ja lähtee huoneesta, paiskaten oven kiinni perässään.

Andrew'n näkökulma:

Mä en osaa. Mä en osaa olla Brunon lähellä ja käyttäytyä järkevästi. Mä en osaa olla sanomatta aina jotain väärää tai sähläämättä.

Mutta mä oon ihan täysin ihastunut siihen, joo ulkonäkö ei ehkä kerro kaikkea, mutta olisittepa nähneet sen, kun se tuli suihkussa, miten kuumalta se näytti hiukset märkinä.

"Mitäs Andrew?" kysyy Jackin ääni ja tajuan hänen nojaavan seinään melkein vieressäni.

"Bruno ei lämpene mulle", valitan puoli tuntemattomalle ihmiselle, josta en tiedä muuta kuin nimen.

"Ikävä kuulla, hei tuutko mun kaa moikkaa Beniä?" Jack kysyy ja mä myönnyn, miksi ei.

Me koputetaan oveen, mutta vastausta ei kuulu. Avaamme oven ja huone on tyhjä, kylpyhuoneen ovi on lukossa ja veden sorina kantautuu oven läpi.

"Ai, se on suihkussa", Jack toteaa. Sitten hän kääntää katseensa roskikseen, jossa on rypistetty paperi.

"Mikäköhän tää on?" kysyn ja poimin paperin roskiksesta. Luen siinä olevan tekstin.

Stalkkeri on joku retkeltä, ei äitiä. Ananas ei kuulu pitsaan.

Mikä hiton stalkkeri? Annan paperin Jackille. Jack hymähtää, ottaa lattialta kynän ja kirjottaa paperiin jotain. Sitten hän sujauttaa sen taskuunsa.

"Mikä stalkkeri?" kysyn Jackilta, ehkä hän tietää jotakin tästä.

Jack epäröi ensin, mutta viittaa sitten kohti ovea. Me lähdetään huoneesta ja suljetaan ovi kiinni perässämme.

"Mä oon vähän niinkuin lähetellyt viestejä Benille käyttäen nimimerkkiä stalkkeri", Jack selittää mulle, kun me kävellään aulaan. Hän laskee paperin aulan lattialle ja ottaa siitä kuvan, en edes kysy miksi. Ei ole minun asiani.

"Siistiä, mitä luulet toimisko toi Brunoon?" kysyn innostuneena. Jack mulkaisee minua.

"Älä vie mun juttua", Jack vastaa ja lähtee kävelemään ulos ovesta. Vilkaisen kelloa, aikaa on kymmenen minuuttia. Seuraan Jackia ulos.