Brunon näkökulma:
Seison vesisateessa, rakastan vesisadetta. Rakastan sen ropinaa, rakastan sateen raikastamaa ilmaa. Rakastan sitä, kun pisarat tippuilevat päälleni ja kastelevat minut.
Olen ehkä outo, mutta vesisade on parasta ikinä. Hymyilen ja juuri silloin, ovi aukeaa ja Benjamin tulee ulos, kun Andrew, Liam ja Juudas juoksevat sisälle.
"Sä ootkin ainoa mun lisäksi, joka pysyy, vaikka täällä sataa kaatamalla", totean, miettien hiukan, miksi hän tuli tänne. Pitääkö hänkin sateesta?
"Niin oon", Benjamin vastaa.
"Tule, mä näytän sulle jotain", sanon hänelle hymyillen ja tartun kiinni hänen kädestään. Johdatan hänet kohti puutarhaa, jonka Alex näytti minulle tänään aiemmin.
"Mikä paikka tää on?" Benjamin kysyy, kun me päästään perille ja kävellään eteenpäin.
"Puutarha", vastaan ja jatkan matkaa vetäen häntä perässäni.
"Mistä löysit tän?"
"Alex näytti ja Gael suuttu", naurahdan, muistellen, kun Gael veti raget. Hänen pienet, söpöt silmänsä loivat minuun murhaavan katseen ja hänen sammenttinen äänensä tiuskaisi minulle.
"Ilmeisesti sulla on liiankin läheiset välit sun serkkuun", hän oli sanonut, selvästi tarkoittaen minulla ja Alexilla olevan jotain enemmän. Pelkkä ajatuskin on järjetön.
"Gael suuttu?" Benjamin toistaa hämmentyneenä. Hän ei vaikuta uskovan sanojani.
"Se murjotti mulle, kun menin sinne Alexin kanssa kahdestaan", kerron nopeasti, koska en halua mainita hänelle Gaelin sanoja. Ties vaikka hän ajattelisi Gaelin kanssa samalla tavalla.
"Ehkä se tykkää susta?" Benjamin ehdottaa, kohautan vain olkapäitäni. Minusta tuntuu, että Gael on enemmän Alexin perään. Ainakin niistä täysin rakastuneista katseista päätellen.
"Mennään takasin sisälle, sä jäädyt", sanon, kun huomaan Benjaminin käsien tärinän. Kumpikaan ei enää puhu mitään, kun me mennään sisälle.
Kun pääsen huoneeseen, niin menen ensin kylpyhuoneeseen vaihtamaan vaatteet, sen jälkeen lysähdän sängylleni katsomaan snapchatissa mystoryja.
=========
Andrew'n näkökulma:
Alreadydeadguy: Tuu oleskeluhuoneeseen totuutta ja tehtävää (; Ja tuo miehes mukanasi.
Minä: Tullaan!! :D
"Ihana, tuutko totuutta ja tehtävää?" kysyn Brunolta. Bruno epäröi hetken ja hänen vihreät silmänsä katsovat minua varautuneesti.
"Joo", hän lopulta sanoo ja nousee ylös. Me kävellään oleskeluhuoneeseen ja juuri, kun me ollaan istuttu alas niin Benjamin ja Gael tulevat huoneeseen. Hekin istuvat alas.
James pyöräyttää pulloa ekana, se osuu Brunoon. Bruno ottaa tehtävän.
"Pussaa Liamia!" James huudahtaa nauraen. Mä kavahdan ajatusta, että joku muu saa suudella Brunoa. Miksen minä saa?
Bruno suutelee Liamia ja suudelma vain jatkuu jatkumistaan. Tunnen, että joka sekunnin myötä sydämeni hajoaa vain enemmän ja enemmän. Saatan ehkä ihastua usein, mutta se ei tarkoita, etteikö sydämeni voisi särkyä tällaisesta.
Viimein he lopettavat ja peli jatkuu. Bruno pyöräyttää pulloa, pullo osuu minun kohdalle. Minäkin otan tehtävän.
"Kuiskaa Jackille jotain tuhmaa", Bruno ehdottaa virnuillen. Miksi ihmeessä? Kieltämättä kuiskaisin mielummin hänelle jotain.
"Jotain tuhmaa", kuiskaan Jackille ihan vain kiusallani.
Pyöräytän pulloa ja se osuu Brunoon.
"Tehtävä", Brunon ihana ääni sanoo.
Tuijotan pulloa. Tajuan, että saan hänet tekemään ihan mitä vain tahdoin. Ihan mitä vain.
Ajatus on mahtava, koska jos minulla vain on tarpeeksi rohkeutta, voin ehkä kokeilla, miltä hänen suuteleminensa tuntuu. Mietin, onko minulla.
"Suutele mua", käsken lopulta, tultuani päätökseen. Sanat muuttuvat todeksi, kun päästän ne ilmoillle, eikä niitä voi enää perua. Tunnen, miten sydämeni lyö nopeammin hermostuksesta. Brunon kellertävän vihreät silmät katsovat minua tyynesti, kun hän kumartuu pullon yli. Suljen silmäni ja hänen huulensa kohtaavat omani.
Helvetti. Tällä hetkellä mä tajuan, miten erityinen Bruno on. Miten se eroaa kaikista mun aikaisemmista ihastuksista.
Koska tämä suudelma oli parempaa, kuin ruoka. Herkullisempaa, kuin pizza. Makeampaa, kuin suklaa. Tämä suudelma on yhtä täydellinen, kuin Bruno itse.
Sen huulet ovat ahneet, vaativat, ne haluavat lisää yhtä paljon kun minäkin.
Bruno työntää kätensä hänen hiuksiini ja katuaa minun päälleni. Irtaudumme suudelmasta hetkeksi, hän naurahtaa, minä virnistän, ennenkuin palaan takaisin taivaaseen painamalla huulet yhteen. Bruno on taas täysillä mukana.
Suudelmasta tulee paljon vaativampi ja himokkaampi. Tunnen miten Bruno alkaa epäröidä. Yritän muuttaa suudelmaa vähemmän himokkaaksi, mutta se on vaikeaa.
Lopulta Bruno irtautuu ja juoksee pois.
YOU ARE READING
Rakas huonekaveri, miksi teet näin?
RomanceSen jätkän ei tarvinnut muuta kuin kertoa nimensä, niin musta tuli yhtä läpinäkyvä, kun se suuri punainen sydänemoji. Tervetuloa seuraamaan Brunon & Andrew'n tarinaa. Kolmas osa