Sen jätkän ei tarvinnut muuta kuin kertoa nimensä, niin musta tuli yhtä läpinäkyvä, kun se suuri punainen sydänemoji.
Tervetuloa seuraamaan Brunon & Andrew'n tarinaa.
Kolmas osa
Miksi Bruno käyttäytyy näin? Joinakin hetkinä aivan, kuin hän tykkäisi minusta ja joinakin hetkinä, kuten ei. Pieni toivo minussa huutaa, että hän tykkää minusta ja on vain hämillään. Realistinen osa minussa huutaa, että hän haluaa minusta vain eroon. Enkä ole varma kumpaa puolta kuunnella.
Makaan sängyllä ja tuijotan kattoa. Mietin, miten Brunoa oikein voi lukea. Ihan kuin yrittäisin lukea jotain arabiaa, ei siitä tule yhtään mitään.
"Mä haluaisin olla sun kaveri", Brunon ääni kuuluu yhtäkkiä. Käännän päätäni ja hän astuu sisälle huoneeseen, sulkien oven perässään.
"Kaveri?" toistan epäileväisenä.
"Kaveri", Bruno vastaa tyynesti, mutta suupielet kuitenkin nykien.
Friendzoned.
"Ainiin ja meidän pitää mennä aulaan, ku me lähetään sinne kauppakeskukseen", Bruno huomauttaa, jolloin ponkaisen äkkiä pystyyn. Olin unohtanut koko jutun.
Me kävellään vierekkäin aulaan, jossa ovat jo kaikki muut.
"Noniin, mun autoon tulee James, Liam, Bruno ja Jack. Loput Alexin autoon", Juudas ohjeistaa. Surullisena siitä, etten päässyt Brunon kanssa samaan autoon, lähden seuraamaan Alexia autolle.
Lyhyen matkan jälkeen, auto saapuu kauppakeskuksen pihaan. Outo hiljaisuus riivaa kaikkia, kun me kävellään sisälle. Se helpottaa vasta sisällä, kun Juudas avaa suunsa.
"Tavataan tässä kahden tunnin kuluttua", Juudas sanoo ja porukka alkaa hajaantua.
Luon katseen Brunoon, joka kohauttaa minulle olkapäitään. En tajua mitä hän sillä tarkoittaa, kai sitä että se käy hänelle jos mennään kahdestaan.
Jack menee istumaan penkille ja ottaa puhelimen esille. Kävelen hänen luokseen.
"Tuutko mun tai no varmaanki mun ja Brunon kanssa?" kysyn Jackilta.
Jack kohottaa katseensa puhelimesta.
"Häh?" hän kysyy, eikä hän selvästikään kuullut yhtään mitä sanoin.
"Tuutko mun ja Brunon kanssa?" kysyn häneltä.
Hän pudistaa päätään.
"Mä jään tähän", se vastaa minulle kääntäen katseensa taas puhelimeensa. Kun käännyn ja menen Brunon luokse, niin hänelläkin on puhelin kädessään. Vau, miten sosiaalista porukkaa täällä.
"Mennään tonne vaatekauppaan?" mä ehdotan Brunolle, joka nyökkää ja lähtee kävelemään nenä kiinni puhelimessaan eteenpäin. Huokaisen, mutta en sano mitään.
Hän näpyttelee puhelintaan hirveää vauhtia ja mietin kelle hän mahtaa jutella. Ystävälle? Sukulaiselle? Äidille?
Tai ehkä Brunolla on jo poikaystävä, josta hän ei ole kertonut. Ajatus tuntuu yhtä pahalta, kuin ajatus siitä, ettei maailmassa olisi ollenkaan herkkuja.
Heti liikkeeseen päästyämme alan tutkia vaatteita, välittämättä siitä, että ne ovat kamalan näköisiä. En pukisi keltaisia housuja, joissa on punaisia raitoja, vaikka maksettaisiin.
"Kato, tää vois sopia sulle", Bruno sanoo ja ottaa sinisen lippiksen hyllystä. Hän ojentaa sitä minulle.
Pistän sen päähäni ja katson itseäni peilistä. Se ei todellakaan sovi minulle. Kokeilen kääntää sen ympäri, mutta se ei auta asiaa yhtää.
"Nah, ei sittenkään", Bruno naurahtaa ja ottaa lippiksen päästäni laittaen sen sitten takaisin hyllyyn.
Me poistutaan liikkeestä ja hän on taas puhelimella. Mitä minun pitää oikein tehdä, että saan hänen täyden huomion?
"Mennäänkö kahville?" Bruno kysyy katse yhä puhelimessaan.
"Kuulostaa joltain treffeiltä", vastaan hänelle. Yleensä mulla on tapana viedä mun säätöjä kahville. Hän naurahtaa, mutta jättää kokonaan vastaamatta, joka saa minut muistamaan, että olen friendzonessa. Kurjaa.
Seuraan Brunoa kahvilaan ja ihmettelen suuresti, miten se ei törmää vastaantuleviin ihmisiin, kun sen ei kertaakaan nosta katsettaan.
Me seistään vähän matkan päässä kassasta ja tuijotan yläpuolella olevaa valikoimalistaa. Bruno tuijottaa vieläkin puhelintaan, joka raivostuttaa mua. Pieni hymy hiippii huulilleni, kun nappaan nopeasti puhelimen hänen kädestään ennenkuin hän kerkeää edes reagoida. Sujautan sen taskuuni.
"Mitä sä oikeen teet?" Bruno kysyy ärsyyntyneenä ja astuu askeleen lähemmäs, havitellen puhelintaan takaisin. Hymyilen hänelle.
"Sä saat sun puhelimen takasin sitten, ku me ollaan juotu kahvit ja juteltu", mä ilmoitan hänelle ja hän luo minuun tappavan katseen.
Hän saa viimein silmänsä oikeaan suuntaan ja se nopeuttaa tilaamista huomattomasti. Kun me ollaan saatu kahvit ja istuttua pöytään, niin se katsoo mua odottavasti.
"Mitä?" kysyn häneltä.
"Milloin mä saan mun puhelimen?" hän kysyy malttamattomana ja näyttää hermostuneelta.
Hän taitaa pelätä minun käyttävän puhelinta. Mutta loppujen lopuksi, mitä salattavaa hänellä muka oli? Ei hänellä pitäisi olla mitään mikä saa hänet noin hermostuneeksi. Vai eikö hän käytä yksityistä selainta? Sekö häntä kuumottaa, että löydän hänen pornosivustot? Ajatus on hauska.
"Et vielä vähään aikaan", vastaan hyväntuulisena.
Joku oma hömppä kommentti:
Toivottakaa Camilla tervetulleeksi takaisin tai älkää, koska en tiedä milloin seuraava luku tulee.
Nyt olis kiva kertoa siitä, että oon ollu tosi kiireinen ja mulle on tapahtunut vaikka mitä ja oon unohtanut kirjoittaa enkä oo kerennyt. Joo, mutta eihän se noin mennyt. Sen sijaan, mä oon päivästä toiseen tuijottanut mun puhelimesta jotain videoita. Sitten kun oon yrittänyt kirjoittaa jotain niin mun aivot on sanonu itsensä irti. Sitten mä vaan tuijotan valkoista tyhjyyttä ja murehdin sitä, että palautuuko mun aivotoiminta koskaan? Toivottavasti ainakin ennen koulun alkua..
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
