Rakas huonekaveri, miksi teet näin?

8

Andrew'n näkökulma:

"Bruno!" huudan ja juoksen hänen peräänsä. Hän juoksee ulos aulan ovista kohti jalkapallokenttää.

"Pysähdy!" huudan hiukan hengästyneenä ja kuntoni pettää matkalla, joten joudun pysähtymään hetkeksi. Jatkan matkaa kävellen.

Bruno pysähtyy kentän laidalle ja istuu maahan. Päätän uhrautua ja hölkkään hänen luokseen.

Saavun hänen luokseen aivan kuolleena hengästyksestä ja lysähdän maahan haukkomaan happea. Bruno nousee ylös.

"Älä mene", onnistun sanomaan läähätykseltäni. Bruno huokaisee ja istuu takaisin alas. Odotan, että hengitykseni tasaantuu, ennenkuin nousen istuma-asentoon.

"Miks sä lähit?" mä kysyn ja hän katsoo minua hiljaa. Hän näyttää hermostuneelta, huomaan käsien vapisevan.

"Anteeks", hän sanoo lopulta ja kääntää katseensa maahan.

"Mutta miksi?"

"No en todellakaan halua suudella sua", Bruno sanoo yhtäkkiä kylmästi, vältellen katsettani.

"Ootko varma?" kysyn ja siirryn häntä lähemmäs. Otan kiinni hänen leuastaan, mutta hän katsoo sivulle.

"Oon", Bruno vastaa nielaisten. Siirrän huuleni takaisin hänen huulilleen, mutta hän työntää minut pois.

"Mä en halua suudella sua!" Bruno ärähtää, katsomatta vieläkään minun silmiini.

"Äsken sä vielä halusit", mä huomautan. Bruno vetää syvään henkeä.

"Ei, mä en koskaan halunnut. Ja en varsinkaan halua suudella sua, kun sä vaan haluat seksiä mun kanssa ja sit heität mut jonnekkin, kuin jonkun roskan"

"Bruno rauhotu. Mä en halua seksiä sun kanssa", sanon hänelle. "Tai no tavallaan, mut ei mun suunitelma ollut ihan toi"

"No mikä sun suunnitelma sitten oli?" Bruno kysyy ja minä mietin hetken.

"Ei mulla oo suunnitelmaa", vastaan hänelle.

Tulee hiljaisuus. Mieleeni muotoutuu kysymys, jota en ehkä uskalla kysyä. Hän vastaa kuitenkin kieltävästi.

"Voinko mä nyt suudella sua?" kysyn varovasti. Bruno näyttää epäröivän. Hän kuitenkin pudistaa päätään.

"Mä en luota suhun", Bruno sanoo yhtäkkiä, outo katse silmissään.

"Ei sun tarvikaan luottaa muhun", mä vastaan, sillä haluan vaan niin kipeästi suudella häntä uudestaan ja tuntea itseni taas hyväksi. Onko se itsekästä?

"Mistä mä sitten tiiän, että sä et halua multa vain seksiä?"

"No jos me ei edetä sinne asti", vastaan ja Bruno pyöräyttää silmiään.

"Ilmiselvää, me ei todellakaan tulla harrastamaan seksiä", Bruno sanoo varmana asiasta. "Mutta en mä halua suudella sua, jos seksi on ainoa joka pyörii sun mielessä"

"Äh, miksi sä kuvittelet noin?" kysyn turhautuneena ja huidon käsilläni ilmaa osoittaakseni enemmän turhautumista.

"Koska mä en edelleenkään luota suhun, oot fuckboy joka luulee saavansa kenet haluaa", Bruno selittää. Minulla alkaa hiljalleen palaa hermot, sillä en vieläkään ole kartalla siitä, miksei hän halua suudella minua.

"Joo ehkä, mutta haluaisitko sä itsekään suhteeseen mun kanssa?" tajuan kysyä. Brunon ilme muuttuu hämmentyneeksi.

"Miten tää liittyy aiheeseen?"

"No jos sä et halua, et haluun sulta pelkästään seksiä, niin haluatko, että haluun sulta suhteen?" mä kysyn siltä, sen suu on vähän raollaan.

"No en!" se huudahtaa.

"No mitä sä sitten haluat?" mä kysyn häneltä. Hän viimein kohtaa katseeni, mutta hänen vihreät silmänsä ovat yhtä kylmät, kuin hänen seuraavat sanansa.

"Sulta? Mä haluan, että sä jätät mut rauhaan, eikä mun tarvi nähdä sua enää ikinä!" hän ilmoittaa, sydämeeni sattuu ja en ole herkkä ihminen, mutta kyyneleet pyrkivät väkisinkin silmiini. En anna niiden kuitenkaan tulla ulos.

Bruno katsoo minua silmiin. Tuijotan takaisin. Minulle tulee taas se tunne, kuin viimeeksi. Se outo olo, perhoset vatsaan. Hänen katseensa laskeutuu huuliini. En osaa odottaa sitä siirtoa, että hän painaa huulensa huulilleni.

Maailmani räjähtää jälleen kerran.  Suudelmasta tulee nopeasti yhtä kiihkeä, kuin äskenkin. Tunnen Brunon taas epäröivän, mutta tällä kertaa hän ei peräänny, vaan pysyy mukana. Brunon kädet seikkailevat hiuksissani. En saa tarpeekseni hänestä. Haluan vain lisää ja lisää, suudella häntä enemmän. Mielessäni kuitenkin pyörii Brunon sanat ja ne satuttavat minua vieläkin.

Bruno irtaantuu taas. Tällä kertaa hän kuitenkin hymyilee. Siis pienen hetken, kunnes hän näyttää muistavan jotain ja lopettaa.

"Mitä nyt?" kysyn häneltä. Haluan nähdä hänen kasvoillaan hymyn uudestaan. Se oli söpöä, se miten hän hymyili, kuin se olisi ollut hänellekin jotakin.

"Ei mitään ja tästä ei muuten puhuta, eikä tää enää toistu", Bruno ilmoittaa töykeästi ja nousee ylös.

Mä oon niin hämmentynyt, kun Bruno on niin omituinen. Ensin se haluaa suudella mua, sitten se ei halua. Niinkuin, koittaisi jo päättää.