Meille on annettu:
2 silmää, 2 korvaa,
2 kättä ja 2 jalkaa.
Mutta miksi vain yksi sydän?
Koska meidät on tarkoitettu löytämään se toinen!
-
Best rank:
#3 in got7
#2 in mark
#2 in jackson
Laahustin sateisella ja painostavalla syysilmalla pitkin katuja musta sateenvarjo kourassa ja kuulokkeet korvilla. Olin juuri ylittämässä katua kun naapuriluokkalainen Edam kurvasi sivuun autollansa ja tarjosi kyydin.
"Hei tarviiks kyydin? Voin heittää sut kotiin" hän kysyi
"No voinhan mä tulla" vastasin ja nousen auton kyytiin.
Edam oli minua hieman vanhempi ja hänellä on jo ajokortti. En itse ole halunnut ajokorttia, koska minullahan sellaiseen ei ole varaa ja tunnun ihan hyvin päsjäävän ilmankin. Alkumatka autossa oli hyvin kiusallista, sillä kumpikaan meistä ei sanonut yhtään mitään.
"Mitä sä yksin tääl haahuilet?" poika kysyi ja vilkaisi minua hieman ihmeissään
"Kävin äidin luona" keksin nopeasti tekosyyn, koska en keksinyt juurikaan hyvää syytä vaeltelullani kylällä.
"Ahaa okei" hän vastasi
Pian olimmekin jo kotini luona. Kapuan autosta ulos, mutta ennen kuin ehdin sulkea oven Edam muistuttaa minua vielä niistä bileistä johon minut oli kutsuttu.
"Muista sit ne bileet jotka pidetään tänää meillä" Edam muistutti.
"Aa joo ne" vastaan pojalle hermostuneena.
En todellakaan muistanut ollenkaan mitään bileitä enkä mitään. Kiiruhdin kerrostaloon ja painan hissin neloskerroksen nappia. Hissi nousi ylös ja avasin reippaasti asuntoni oven. Ryntäsin nopeasti suihkuun, jotta ehtisin vielä syödä ennen lähtöäni, sillä aikaa oli enää kaksi tuntia jäljellä.
Kun olin käynyt suihkussa menin ensin syömään, jottei juhlavaatteeni menisi sotkuun vahingossakaan. Kun olin saanut syotyä, menin vaihtamaan vaatteeni. Laitoin päälleni pitkähihaisen paidan jossa on yläosassa punaista ja kaksi eriväristä raitaa. Laitoin myös jalkaani uudet tummansiniset farkut jotka olin ostanut muutama päivä sitten.
Nopeasti kiskaisin takin ja kengät jalkaan ja lähdin bussipysäkille. Matkalla katselin puiston puita. Kun sade oli lakannut, vesipisarat kimalteli himmeässä auringonvalossa. Saavuin bussipysäkille ja bussi on kerrankin ajoissa, sillä bussi tuli miltei heti kun olin saapunut pysäkille. Nousen bussiin ja maksan kuljettajalle. Etsin itselleni sopivaa paikkaa. Bussissa on aika täyttä enkä halunnut istua kenenkään pelottavan miehen viereen joka istuisi koko ajan haarat levällään. Huomasin minua hieman nuoremman pojan istumassa yksin. Pojalla oli musta NY:n lippis jonka alta pilkotti pienesti vaaleita huiksia. Hänellä oli päällään harmaa huppari ja mustat farkut. Päätin mennä kysymään häneltä voiko viereen istua.
"Moi..." sanoin ääni värähdellen.
Poika katsahtaa minuun nopeasti ja vähän säpsähdi, sillä en ole tottunut nopeisiin liikkeisiin.
"Voinko istuu tähän?" jatkan.
Poika vaan siirtää katseensa takaisin puhelimeensa. Ymmärsin tuon suostumukseksi ja istun hänen viereen. Olen hyvin jännittynyt istuessani tuntemattoman vieressä. Vilkuilin vähän väliä poikaa ja ihailin tämän sileitä kasvoja. Mitä oikein mietin? En vaan voi sanoa noin POJASTA!!!
Bussi pysähtyi eräälle bussipysäkille ja nousin pois kyydistä. Lähdin kävelemään kokti Edamin taloa. Edam oli sanonut, että vanhempansa on jossain lomalla ja tulee vasta viikon päästä takaisin. Poikkesin tieltä syrjäiselle metsäpolulle joka vei suurelle talolle. Sanoisin kartanolle, mutta Edam ei pidä siitä joten kaveriporukassa sitä sanotaan vain suureksi taloksi.
Päästyäni ovelle avasin oven ja katsoin kuinka kenkiä lojuu ympäriinsä ja niitä on heitelty jopa käytävälle, koska eteiseen ei enää mahtunut. Asetin kenkäni johonkin nätisti ja astuin isoon saliin jossa musiikki pauhasi täysillä. Ennen kun edes ehdin tunnistaa muita ihmisiä Kunpimook ja Yugyeom ryntäsivät minua kohti. Yugyeom ja Kunpimook ovat minun yhtiä parhaita ystäviäni ja asun kaksiossa Kunpimookin kanssa.
"Markkkk!!!" Molemmat huutaa.
"Bambam mä mietiki missä sä oot ollu ku sua ei näkyny ku tulin kotiin" huusin musiikin yli ja naureskelin. Nimi Bambam on Kunpimookille ja tulee siitä kun kerran kaveriporukassa katsottiin meidän lapsuuden videoita ja yhdessä videossa Kunpimook hakkasi hiekkalaatikolla ämpäreitä ja toisti koko ajan "bam bam bam bam...".
"Mä tuun kohta" Bambam sanoi ja lähti pois, mutta palasi taas pian kolme sojua kourassaan.
"Mut... te ette oo vi..." en saanut sanottua loppuun kun Bambam keskeytti minut. Olin itse täyttänyt 18 vasta viikko sitten.
"Ei sillä niin väliä oo" poika sanoi vakuuttavasti ja otti kunnon kulauksen juomaansa.
Tanssimme aika kauan, mutta kun Bambam oli juonut jo ainakin kolme pulloa sojua, hän lähti ulos. Päätin seurata häntä ettei mitään pahaa tapahtuisi.
