𝚃ä𝚑𝚝𝚒𝚙ö𝚕𝚢ä → T.Mk x W.Js

3.

Kuulin ärsyttävän ja kimeään äänen. Halusin, että juku voisi vaimentaa äänen, jotta saisin jatkaa uniani. Mutta kukaan muu, kuin minä ei ollut sammuttamassa puhelimeni herätystä, joten nousen unisena sängyn reunalle istumaan ja laitan herätyksen pois. Onkohan Bambam jo herännyt? Hieroin unisena silmiäni ja haroin sileitä ruskeita hiuksiani.

Kävelin ulos huoneestani ja suunnistin Bambamin huoneen ovelle. Koputin pojan oveen ja odotin hetken. Kun vastausta ei kuulunut, päätin avata oven ja nään vain tyhjän sängyn. Poika on näköjään nukahtanut sohvalle. Kävelen pois pojan huoneelta ja menen olohuoneeseen jonka sohvalla nukkuu kuorsaava nuorempi poika. Astelin varovasti blondin viereen ja alan herättelemään häntä.

"Bambam on aika nousta. Taisit valvoo aika pitkään" sanoin ja ravistelin poikaa hennosti.

"Njooo" poika mumisi ja jatkoi uniaan.

Vedin viltin blondin päältä pois jonka hän oli varmaankin hakenut yöllä ennen kun oli mennyt nukkumaan.

"Hei anna se takasin!" Blondi ulvoi ja nousi istumaan.

"Et sä enää tarvii sitä ku sä nousit jo" totesin ja otin pojan kädestä kiinni jotta hän nousisi seisomaan.

"Noniin ettei me myöhästytä nii meidän pitää valmistautua" vakuutin ja lähdin keittiöön syömään. Meillä oli vähän aikaa joten otin kaapista nopeasti murot pöydälle ja maidon jääkaapista. Nappasin kulhon ja lusikan. Kippasin muroja kulhoon, kaadoin maidon niiden sekaan ja aloin lusikoida murojani. Melkein kun olin syönyt, Bambam ilmestyi keittiöön unisena. Oli varmaan nukahtanut uudestaan ja hädissään lähtenyt etsimään minua.

"Aa jooh sä ootki täällä" poika sanoi helpottunena.

"No en mä oo viel ainakaa lähteny, mut kohta lähden joten jos aiot tulla samaa matkaa mun kaa nii kannattaa olla nopee" sanoin.

Bambam otti vain kulhon ja lusikan, koska en ollut vielä palauttanut tavaroita paikoilleen, joten hän otti murot pöydältä ja kippasi niitä kulhoonsa. Poika taisi olla niin uninen, että unohti koko maidon muroistaan.

"Etkö laita yhtään maitoo tonne?" kysyin ihmeissäni pojalta.

"Aa joo ööh se tais unohtuu... Hups" poika vastasi hajamielisesti ja kaataa maidon muroihinsa.

Söin jo muroni ja siivosin paikan. Astelin huoneeseeni ja laitoin vaatteeni päälle. Pian koputin Bambamin oveen ja olimme valmiita lähtemään. Laitoimme kengät jalkaan ja takit päälle. Suunnistimme bussipysäkille ja pysäkillä oli paljon väkeä, mutta onneksi me mahduttiin sinne hyvin. Bambamilla oli kuitenkin hirveä hätä, kun luuli ettei saataisi paikkaa mistään ja jouduttaisiin seistä. Ei oikeastaan seisominen ole mikään huono vaihtoehto, mutta mielummin kyllä istuisin kun seisoisin.

Kun olimme päässeet kouluun Yugyeom ryntäsi meitä kohti. Hänen perässään käveli Jaebum, Youngjae ja Jinyoung. Pian koulun kellot soivat ja kaikki ryntäsi sisälle. Kun astelin sisälle luokkaan, näin jonkun oppilaan puhumassa opettajalle luokan edessä. En tunnistanut oppilasta, mutta hän ei näyttänyt kuuluvan tähän luokkaan. Kun kaikki kaikki olivat istuneet, opettaja taputti käsiään saadakseen kaikkien huomion. Kaikki käänty katsomaan opettajaa joka esitteli uutta oppilasta.

"Tässä on Jackson. Muistakaa ottaa Jackson huomioon ja näyttäkää hänelle paikkoja jottei hän eksyisi" opettaja selitti. Poika katseli muuta luokkaa hieman nolostuneena varmaan opettajan epämiellyttävän puheen takia.

Tajusin, että tuo samainen poika oli se samainen poika jonka viereen olin yhtenä päivänä bussissa istunut ja joka oli katsonut minua rankaisevasti kadulla.

"Mene istumaan vaikka tuonne Markin viereen tyhjälle paikalle" opettaja sanoi ja ohjasi poikaa kädellä osoittaen tyhjää paikkaa vieressäni. Miksi juuri tuon pojan piti tulla tälle luokalle tai edes istua juuri minun viereeni? Tein nopeasti enemmän tilaa pojalle kun hän yritti etsiä oikeaa paikkaa kunnes huomasi minne opettaja osoitti. Poika käveli viereen tekemättä minkäänlaista katsekontaktia. Poskilleni levisi puna ja yritin piilottaa sitä kämmenilläni, mutta tuntui siltä kuin puna olisi paistanut käsieni läpi. Tunti kului todella hitaasti enkä keskittynyt mihinkään muuhun kuin siihen, että saisin jännityksen laantumaan. Vieressä olevani pojan mielenkiinto näytti hyvin yhdentekevältä. Hän ei näyttänyt yhtään panikoivan istuessaan vieressäni, joten ajattelin ettei minunkaan tarvitsisi panikoida.

Kun tunti loppui Jackson ryntäsi ensimmäisenä luokasta ulos ja katosi jonnekin. Näin kun Bambam oli yllättäen edessäni.

"Sulla taitaa olla uus kaveri" hän virnuilee.

"Tosi hauskaa. Mä olin ihan paniikissa. Luulin et kohta se hakkaa mut ja ja..." en saanut sanottua loppuun kun Bambam keskeytti minut.

"Mut se ei tehny niin. Oot ihan kunnossa paitsi et täriset ihan sikana ja sun naama on ihan punanen" poika sanoi.

Olimme lähdössä välitunnille kun opettaja pysäytti meidät.

"Mark... Ja Kunpimook. Olisi mukavaa jos opastaisitte Jacksonia niin kauan ettei hän tuntisi oloaan täällä enää ulkopuoliseksi. Esimerkiksi vaikka ohjaisitte hänet ruokalaan" opettaja kehottaa.

"Noh... Kaipa me sit voidaan" Bambam vastaa ja virnistää minulle.

Kävelemme ulos luokasta ja tarhaan Bambamin käsivarresta kiinni.

"Miks sä nyt noin teit? Sä tiedät, että mä en pysty siihen" tiuskaisin.

"No ekana, sä saisit harjotusta ja tokana, et ois itekkää pystyny kieltäytyy niinku et mistää muistakaa jutusta" poika vastaa.

"No joo, mut sä oisit voinu kieltäytyy" sanoin itsevarmana.

"Mut mä en kieltäytyny" poika virnistää.

Kävelemme ulos rakennuksesta ja etsimme muut kaverimme. Näin yksinäisen Jacksonin talon nurkalla ja olisi tehnyt mieli mennä hänen luokseen, mutta pelotti, että hän hakkaisi minut. Jackson vaikutti juuri sellaiselta pahikselta jota tässä koulussa ei ainakaan kaivattaisi.

•

Kiitos kun luit. Yritän tehdä seuraavan luvun niin pian kun on mahdollista❤️