Meille on annettu:
2 silmää, 2 korvaa,
2 kättä ja 2 jalkaa.
Mutta miksi vain yksi sydän?
Koska meidät on tarkoitettu löytämään se toinen!
-
Best rank:
#3 in got7
#2 in mark
#2 in jackson
Kun Mark oli mennyt vessaan aloin etsiskelemään jotain kiinnostavaa elokuvaa jota voisimme katsoa. Pian Bambam ilmestyi olohuoneeseen ja alkoi laittamaan minulle sänkyä. Hän levitti sohvan ja kävi hakemassa sopivat lakanat jostain. Poika asetteli lakanat sängylle ja asteli viereeni.
"Aiotteko kattoo jonku leffan?" hän kysyi.
"Joo, mut mulla ei oo mitään hajuu, et mikä me katottais" vastasin.
Poika ojensi minulle jonkun elokuvan ja otin sen hämmentyneenä vastaan. Katsoin poikaa hetken hämmentyneenä ja sitten katsahdin elokuvan kanteen. En ollut koskaan edes kuullut elokuvasta, sillä en itse ole mikään elokuvien suuri fani.
"Toi on ihan hyvä leffa. Oon kattonu ton monta kertaa ja sillä on ihan hyvät arvostelutki" poika alkoi selittämään.
"Okei" vastasin ja Bambam laittoi jo elokuvan laitteeseen. Istahdin sängyn reunalle ja aloin lukea elokuvan kuvausta. Pian huomasin, että Mark asteli olohuoneeseen.
"Bambam laitto jo ton leffan tonne laitteeseen" sanoin kun Mark käveli munua kohti
"Okei no istutaaks vaikka tohon sängylle niin laitan ton elokuvan päälle?" poika sanoi ääni hieman väristen. Vastaukseksi vain nyökkäsin ja asetuimme sängylle istumaan.
"Bambam myös ehdotti tätä leffaa" kuiskasin hiljaa ja poika katsahti minuun. Hän ei sanonut mitään, vain nyökytti.
Keskityin aika vähän elokuvaan, mutta olin kuitenkin jossain vaiheissa kärryillä mitä milloinkin tapahtuu. Hieman yli puolessaväliä elokuvaa tunnen, kun Mark lösähtää nojaamaan minua. Puna levisi poskilleni ja koko vartaloni jäykistyi. Mitä minä nyt teen?
"Mark. Ootko hereillä?" kuiskin, mutta vastausta ei kuulunut. Annoin asian olla ja jatkoin elokuvan katselua.
Pian kuitenkin poika valui kokonaan syliini ja olin ihan varma, että poika olisi herännyt. Päinvastoin Mark nukkui sikeästi sylissäni. Hän näytti niin suloiselta etten voinut olla silittämättä hänen suloisia ruskeita hiuksiaan. Toivoin vain ettei poika heräisi siihen, sillä minulla ei ollut mitään järkevää syytä miksi olin tehnyt noin.
En muista missä välissä olin nukahtamut, mutta aamulla noin kuudelta heräsin ja nopeasti ponkaisin sängyltä ylös. Katselin suloisesti nukkuvaa Markia ja lähdin etsimään pojan huonetta. Ensimmäisenä löysin Bambamin huoneen. No pojan lisäksi huone oli hieman... No... Sotkuinen. Pian löysinkin Markin huoneen. Poika nähtävästi pitää siisteydestä, sillä huone oli järjestyksellinen ja siisti. Etsin huoneesta jonkun pienen paperilappusen ja kynän jolla kirjoitin pienen viestin Markille. Päätin lähteä vaeltamaan kotiin herättämättä ketään, sillä tuskin sille olisi ollut mitään tarvetta. Vetäisin kengät jalkaan, takin päälle ja lähdin ulos asunnossa. Varmistin vielä, että ovi tulisi varmasti kiinni ettei kukaan tuntematon menisi asuntoon minun takiani.
Kun olin ulkona yritin selvittää missäpäin kotini olisi. Sitten muistin mitä Mark oli sanonut. "Okei no bussi pysäkille pääsee ku menee tästä suoraan, kääntyy oikeelle sinne käsityökaupan suuntaan ja sit siit viel vasemmalle". Yritin seurata pojan antamia ohjeita ja pian päädyinkin bussipysäkille, jolla ei ollut odottamassa bussia kuin vain minä. Kun bussi saapui pysäkille niin nousin kyytiin, maksoin kuljettajalle ja istuin aika eteen.
Matkalla katselin suurista ikkunoista ulos ja kuuntelin bussin hiljaista musiikkia. Minua hieman suretti se, että jouduin lähtemään niin aikaisin Markin luota, mutta toisaalta äiti odottaa minua varmaan kotona jo tänään on vieläpä koulua kaikenlisäksi. En ollut laittanut äidille mitään ilmoitusta missä olei ja milloin palaisin. Kun bussi pääsi perille niin astelin ulos ja tähyilin maisemia. Nyt tiesin missä olin ja suunnistin kohti kotia.
Kotiovella epäröin hieman ovikello soittamista, sillä en ollut varma oliko äiti lähtenyt jo töihin ja jos ei niin minkäköhän laiset huudit tälläkertaa saisin. Uskalsin kuitenkin soittaa ovikelloa ja samalla sydämmeni hakkasi todella kovaa. Pian ovi aukesi ja sisältä katseli äiti hämmästyneenä.
"Anteeks äiti ku mä lä..." en ehtinyt sanoa loppuun kun huomasin, että äiti vati minut isoon halaukseen. Hieman sätkähdin sitä, kun en yhtään arvannut mitä äiti tekisi.
"Voi luoja sä oot kunnossa! Missä sä oikein olit?" äiti kyseli irroittaen hieman otettaan.
"No siis ku mä lähin vaan käveleen jonneki nii sit mä en enää tiennykkää missä mä olin. Onneks mun yks luokkalainen huomas mut ja mä menin sille yöks" selitin hätäisesti.
"No hyvä ku oot kunnossa. Mähän ehdin jo huolestua" äiti sanoi.
"Anteeksi kun mä utelin sun asioita" äiti sanoi ja vielä kerran halasi minua.
"No ei se mitään paitsi usein kyl se ärsyttää. Mut nyt mun pitää mennä laittautuu kouluun" sanoin ja kävelikn huoneeseeni laittautumaan.
• Anteeks mut tästä osasta tuli vähän lyhyt kun aattelin vaihtaa näkökulmaa mut en viel tiiä. Mut kiitos taas kun luitte❤️
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
