𝚃ä𝚑𝚝𝚒𝚙ö𝚕𝚢ä → T.Mk x W.Js

9.

I'm back!!
Kiitos kaikille lukijoille! Tällä kirjalla on jo vähän yli 300 lukukertaa ja melkein 50 voteee! En voi uskoo, kiitoosss❤️

Mark POV

"Se on Jackson!" Yugyeom huudahti.

Tuntui, että näyttäisin joltakin ylikypsältä tomaatilta ja samassa hautasin pään käsiini. Hetken oli aivan hiljaista ja muut katselivat vain minua.

"Et kai oo ihastunu siihen?" Bambam kysyi yllättyneenä. Nostin pääni käsistä ja puna oli jo hellittänyt kasvoiltani.

"En! Miks te niin luulette! Mä vaan... öö... Ja muutenki oon hetero" tiuskaisin. Hetken pojat katselivat toisiaan ja kääntyivät minua kohti.

"Okei no jos niin sanot" Jinyoung tokaisi, mutta Bambam ja Yugyeom katselivat toisiaan aivan kuin heillä olisi jokin salateoria mielessään.

Jatkoimme peliä ja pian tuli taas minun vuoroni.

"Totuus vai tehtävä?"

"Tehtävä, koska muuten kysytte multa varmana ihan jotain outoja kysymyksiä" vastasin.

"No okei. Mut sun ei tarvii tehä tätä nyt vaan huomenna" Yugyeom aloitti ja virnisti Bambamille. Mitä ihmettä niillä oli mielessään.

"Sun pitää kysyy Jacksonin numeroo huomenna koulussa. Ja me varmistetaan et sä saat sen" Bambam jatkoi ja nauroi perään. Järkytyin, sillä enhän minä joltain tuntemattomalta numeroa voisi kysyä.

"Mitä! En Mä voi! Ja muutenki se välttelee mua" tiuskaisin. Pojat katsoivat toisiaan hämmentyneenä.

"Eli sä oot ottanu siitä selvää" Bambam sanoo.

"En mä! Ei... en... ei! Väitän, vaikka olihan Bambam oikeassa. Olin yrittänyt olla Jacksonin lähellä, mutta ei ollut edes huomannut minua.

"No mitä sitte, vaikkaki se välttelee? Kyl sä sen numeron joskus saat" Youngjae sanoi.

"Tai sitte..." Bambam aloitti.

"Nii!"

"No jos et suostu tekee sitä nii saat paaaljon pahemman rangaistuksen" Bambam virnuili.

-

Bambam avasi asuntomme oven ja astelimme väsyneinä sisälle. Olimme molemmat aivan rättivästyneitä emmekä jaksaneet vaihtaa vaatteitamme, kun jo nukahdimme omille sängyillemme.

(skip aamuun)

Heräsin ärsyttävään piipitykseen ja sammutin herätyksen. Olisin ihan hyvin voinut jäädä sänkyyni vielä nukkumaan. No, onneksi oli perjantai ja tänään ei ollut edes pitkä koulupäivä.

Laitoi ylleni siniset farkut ja raidallisen paksun paidan. Kun olin pukeutunut, lähdin keittiöön. Otin lasin kaapista ja laskin hanasta siihen kylmää vettä. Minulla ei ollut oikein nälkä joten päätin olla syömättä aamupalaa. Toisaalta koulussakin on kouluruokailu jonne voisin mennä syömään, jos tulee nälkä.

Hetken päästä Bambam laahusti keittiöön unisena. Ihme, että poika oli herännyt jo näin aikaisin. Normaalisti hän heräisi kun olisi jo aika lähteä.

"Huomenta" sanoin.

"Huomenta" poika vastasi unisena, mutta vaikutti kuitenkin ihan pirteältä.

-

Kun bussi saapui koulun pihaan, kaikki oppilaat astuivat ulos ja kävelivät rauhallisesti koulun sisäpihalle. Kävelin Bambamin kanssa sisäpihan viereiselle nurmikolle jolla muut kaverimme odotti meitä.

"Mikä päivä tänään on?" Yugyeom kysyi ja virnisti minulle.

"P-perjantai" vastasin töksähtäen, sillä ties mitä poika suunnitteli.

"Ja...?"

Samassa tajusin mitä nuorempi asialla haki. Tänään olisi päivä jolloin minun pitäisi kysyä Jacksonilta hänen numeroaan.

"Ei. Et oo tosissas. En mä voi!" Huudahdin.

"No haluutko sitte pahemman rangaistuksen?"  Bambam ehdotti

"En"

"No sit kannattaa kysyy vaa. Ei sillä välii millon kysyt sitä, kunhan kysyt sen tänään koulussa" Yugyeom sanoi ja virnisti.

"Ootte te taas niin mukavia" tuhahdin.

Pian kellot soi sisälle ja oppilaat kävelivät luokkiinsa ja samalla muodosti hirveän tungoksen käytävälle. Minulla oli ensimmäisellä tunnilla äidinkieltä ja istun erään tytön oikealla puolella.

Tunnilla huomaan kun Jackson vähänväliä katsoo minua, mutta kääntää aina katseensa pois kun huomaan hänet. Onkohan Bambam ja Yugyeom puhunut hänen  kanssaan?

Kun kellot soivat, suurinosa luokasta ryntäsi ulos ja taas käytävillä oli ruuhkaa. Pääsin kuitenkin ulos ja jäin kuitenkin katokseen kun muut kaverini lähtivät haahuilemaan jonnekin. Yht'älkkiä nään kun Jackson kävelee eteeni ja panikoidun samassa.

"Moi... Ööh... Haluisitsä lähtee mun kaa kävelee jonnekki ja jutellaan samalla?" Poika kysyy.

"V-vaikka" sopersin.

Lähdimme kävelemään jonnekin hiljaiseen paikkaan ja olin aivan kauhusta kankeana enkä tiennyt mitä tehdä tai sanoa. Pian pysähdyimme ja Jackson otti kädestäni hellästi kiinni ja se sai punan nousemaan poskilleni. Katselin vain järkyttyneenä poikaa enkä saanut kakistettua mitään ulos suustani.

"Mä halusin vaan sanoa, et kiitti ku huolit mut teille sillon yöks. En tiiä mitä oisin tehny ilman sua" nuorempi kiitti.

"E-ei siitä m-mitään haittaakaan o-ollut" änkytin.

"Ömm... Mä aattelin, et... J-jos me voitais v-vaihtaa n-numeroita" vuorostaan nuorempi sanoi loppua hiljentäen. Nyökkäsin ja vaihdoimme numeromme.

"Haluutko liittyä mun kaveripiiriin silleen et oisit ns. Uus jäsen?" Kysyin ja nyt vähän vahvemmalla äänellä.

"Öh, no voihan sitä yrittää" poika vastasi. Ja tarttui taas kädestäni kiinni. Hän katsoi minua suoraan syvälle silmiini ja hymyili ystävällisesti. Hymyilin takaisin ja lähdimme etsimään muita.

Olkaa hyvä!

Kerro ihmeessä sun mielipide esim tästä luvusta tai koko kirjasta. Seuraavaa lukua yritän taas tehdä mahdollisimman pian💕