10.

106 10 17
                                    

Jackson POV

Kävelimme Markin kanssa ympäri koulua. Vihdoin löysimme muut ja juttelimme jonkinaikaa, kunnes kellot soivat. En yhtään olisi jaksanut mennä tunnille, mutta toisaalta en kyllä niinkään olisi halunnut lintsata, sillä äitini pitäisi minulle siitä taas puhuttelun.

-

Tuntimme loppui eikä minulla ollut nälkä joten jäin ulos odottamaan muita. Hetken päästä muut alkoivat tulemaan syömästä ja juttelimme kaikkea mukavaa.

"Hei mitä jos te kaikki tulisitte tänään meille yöks, kun mun vanhemmat on poissa kotoo tän viikonlopun?" Jinyoung ehdotti.

"Joo! Mulle ainaki käy!" Bambam hihkaisi. Lopulta minä ja kaikki muutkin suostuimme ehdotukseen.

Aloimme jo suunnitella yökylää, sillä meillä oli jäljellä enää kaksi tuntia koulua. Minua hieman arvelutti mitä siitäkin tulisi näin isolla porukalla.

-

Kun koulu päättyi, Lähdimme omiin koteihimme pakkaamaan tavaramme. Pakkasin nopeasti tavarani ja vielä varmistin ettei mitään unohtunut. Kerroin äidilleni, että menen kaverilleni yöksi ja lähdin bussipysäkille. Kun vihdoin bussi saapui, astuin sisälle ja maksoin kuskille. Istuin tyhjälle penkille, laitoin kuulokkeet korvilleni ja spotify-soittolistani soimaan. Pian viereeni tuli seisomaan joku tyttö kysyvästi. Pysäytin musiikin ja irrotin kuulokkeet korvistani.

"Umm... V-voinko mä istua t-tähän?" tyttö kysyi peloissaan. Hän näytti noin kymmennen vuotiaalta ja siksi hämmennyin. Miksi joku noin pieni matkustaa täällä yksin.

"Tottakai" sanoin ystävällisesti.
"Miksi matkustat täällä yksin"

"Mun vanhemmat on eronnu ja niil on paha riita. Mua pelottaa olla iskän luona ku se kokoajan juo ja tuo sen kotiin jotain tuntemattomia naisia" tyttö sanoi pelokkaasti.

"Voi ei. Ymmärrän sua hyvin" sanoin rauhallisesti. En viitsinyt enää laittaa kuulokkeita korvilleni joten aloin katsella maisemia. Kun bussi saapui perille, astuin bussista ulos ja lähdin kävelemään kohti Jinyoungin taloa.

Olin saanut pojalta osoitteen, jotta pääsisin edes perille. Perillä soitin ovikelloa ja mustahiuksinen poika tuli avaamaan oven.

"Moi! Viel puuttuu Mark ja Bambam" hän sanoi. Nyökkäsin ja kävelin olohuoneen sohvalle muiden seuraan.

Vihdoin, kun pojat saapuivat niin aloimme jutella jotain. En itse oikein seurannut keskustelua, sillä tuntui vieläkin, että olisin ulkopuolinen ja olisi outoa liittyä keskusteluun kun ei edes tunne muita kunnolla.

"Järjestellääks nyt nää huonejaot?" Jinyoung ehdotti. Kaikki nyökkäsivät vastaukseksi.

"Okei siis, yläkerrassa on vedettävä sohva kohon mahtuu kaks. Samanlainen on tossa teijän allanne. Sitte viel tääl alhaalla on vanhempien huone jossa on pasisänky. Ja mä taas nukun ihan mun omassa huoneessa. Saatte ite päättää kenen vieressä nukutte" Jinyoung kertoi.

Jaebum ja Youngjae päättivät nukkua kahdestaan yläkerrassa. En oikein halunnut nukkua kenenkään vieressä sillä en tuntenut ketään paitsi Markin. Hänen vieressään voisin kylläkin nukkua, mutta varmaan hän valitsee Bambamin. Onkohan pojilla oikeasti jotain säpinää niitten välillä, kun ne asuukin samassa kämpässä? Ties mitä ne siellä puuhaa. Okei joo ei astella tollasia.

"Kenen vieressä sä haluisit nukkuu?" Mark kuiskasi minulle.

"Aa... Häh... Öö... Joo en tiiä ku en tunne täältä ketään" kuiskasin takaisin.

"No aattelin et haluutko nukkuu... m-mun vieressäni?" Mark kysyi. Huomasin, kun hän alkoi taas hieman änkyttämään lopussa.

"Vaikka" sanoin ystävällisesti. Luulin jo, että hän nukkuisi Bambamin vieressä. No tietysti sitten Bambam ja Yugyeom nukkuu samassa sängyssä. Päätimme yhdessä, että minä ja Mark nukumme olohuoneen sohvalla.

Kun saimme kaikki sängyt valmiiksi, kello olikin jo puoli seitsemän. Jinyoung ehdotti että tekisimme yhdessä jotain syötävää. Päädyimme ihanaan ja yksinkertaiseen päätökseen. Nuudelit. Ei niihin edes tarvitse paljoakaan vaivaa. Vaikka olimme jo saaneet syötyä, niin silti jäimme pöytään istumaan ja juttelemaan.

Kun viimeksi katsoin kelloa, se näytti puoli seitsemän. Nyt kello on jo varttia yli kahdeksan. Muut halusivat katsoa jonkun jännityselokuvan. Minulle oli aivan sama mitä tekisimme kunhan se olisi edes jotenkin lainmukaista. Oikeastaan tuskin nyt kukaan heistä olisi mitään lainrikkojia.

Kun elokuva loppui, Jaebum oli jo nukahtanut. Loput jäi tuijottamaan lopputekstejä hypnotisoituneina. Mutta sitten Jinyoung laittoi elokuvan pois ja kysyi mitä tehtäisiin seuraavaksi.

"No kello on jo puol kymmenen joten... ööh... en tiiä. Keksikää te" Yugyeom sanoi. Samalla näin kun Bambam alkoi virnistää pelottavasti ja repesi samassa nauruun.

"Mikä on?" Youngjae kysyi ihmeissään.

"No ei mikään oikeestaan. Mä vaan tiiän mitä me voitais tehä" Bambam sanoi lopetettuaan nauramisen.

"No?" Muut kysyivät.

"Aarrearkkua". Bambam sanoi ja repesi taas nauruun.

"EI! Ei todellakaan! Mä oon sanonu sulle tästä jo vaikka kuinka monta kertaa ettei me olla koskaan pelaamassa sitä. Voit ihan rauhassa pelaa sitä jonku muun porukan kanssa" Mark kilahti. Hän vaikutti vähän siltä kun äidit aina suuttuu lapsilleen. Minusta se oli vain suloista. En tiedä miten, mutta jotenkin hän vain vetää minua puoleensa.

"Mä vaan ehdotin" Bambam sanoi hieman säpsähtäneenä.

"Sori... Ei ollu tarkoitus huutaa" Mark sanoi.

"Ei se mitään"

"No jos me pelataan ihan vain totuutta ja tehtävää?" Jinyoung kysyi. Myönnyimme ehdotukseen ja poika kävi hakemassa keittiöstä tyhjän pullon. Palatessaan hän asetti sen pöydälle ja pyöräytti sitä. Pullo osui Markin kohdalle ja poika katsahti muita järkyttyneenä.

"Mark... Totuus vai tehtävä?"

XD päätän nyt tähän jotta tästä ei tuu "liian pitkä". Ette kuninkaan jaksa lukee tätä niin paljoo. Mut ei hätää tää kyl jatkuu ens osassa joka tulee joko jo tänään tai sit vasta huomenna

Also kiitos melkee 400 lukukerrasta ja melkee 50 votesta!💗

𝚃ä𝚑𝚝𝚒𝚙ö𝚕𝚢ä → T.Mk x W.JsWhere stories live. Discover now