Alive ;; Bts ;; VALMIS☑️

The Truth

2 VIIKON KULUTTUA

NAMJOONIN NÄKÖKULMA

Istun ruokalassa ja juttelen Seokjinin kanssa. Tai no, juttelen ja juttelen. Minä puhun ja hän lähinnä nyökkäilee. Hänen äitinsä ja veljensä kävivät täällä moikkaamassa häntä. Hänen veljensä oli ilmeisesti jo siinä kunnossa että hän pääsi käymään täällä. Olin helpottunut että hän ainakin luultavasti paranisi. Mutta myös syyllisyys painoi sydäntäni.
Haluasin kertoa Seokjinille totuuden mutta hän vihaisi minua jos saisi tietää.

Saan syötyä ja Seokjin myös.
"No öööö, mitä haluisit tehä?",kysyn.
Hän kohauttaa olkiaan.
"Mennääks vaik kaupungille? Ku saatii kuukausiraha eile?",kysyn.
Seokjin nyökkää hymyillen.

Menemme ilmoittamaan ohjaajalle että lähdemme kaupungille. Se oli kuulemma okei kunhan olisimme ennen iltapalaa takaisin täällä.
Se sopi meille joten lähdimme hakemaan rahojamme huoneestamme.

Lähdemme kävelemään kaupungille. Saavumme melko ison ostoskeskuksen luo ja astumme ovista sisään.
"

Mihin sä haluisit mennä ekaks?",kysyn ja Seokjin vastaa osoittamalla yhtä ostoskeskuksen vaateliikkeistä.
Lähdemme kävelemään sitä kohti.
Astumme sinne sisään ja alamme katsella vaatteita.

SKIP 2 TUNTIA

Minä ostin itselleni mustan T-paidan ja kahvin ja Seokjin itselleen valkoisen pitkähihaisen ja kupillisen teetä.
Kello alkaa olla jo sen verran että meidän täytyi lähteä takaisin laitokselle.

Veimme ostoksemme huoneeseemme ja lähdimme ruokalalle.

YÖLLÄ

Makaan sängylläni enkä pysty nukkumaan. Syyllisyys painaa yhä sisälläni ja minusta tuntuu että minun on aivan pakko tunnustaa Seokjinille.
"Seokjin?", kysyn.
Hän kääntää päänsä minuun päin.
"Mun pitäis tunnustaa jotai", sanon hiljaa.
Seokjin nostaa katsettaan kysyvästi.

"No siis... sillon ku Kyungsoo hakattii... Se olin mä, meil oli riitaa veloista... Sit se vaa tapahtu, en pystyny hillittee itteeni yhtää. Mä ymmärrän jos sä vihaat mua, mäki vihaan itteeni. Mut Seokjin oo kiltti ja anna mulle anteeks!" ,sanon ja jossain kohtaa lausettani murrun kyyneliin.
"Et sä tietenkää aio sanoa mitää. Mun kannattaa vaa lähtee. Oon vielä kerran nii pahoillani" ,sanon.

Nousen sängyltäni ja lähden ovelle päin valmiina menemään pois.
"Namjoon" ,kuulen Seokjinin sanovan.
Käännän pääni häneen päin välittömästi.
Hän puhui. Hän puhui, minulle.
Juoksen hänen luokseen.
"Sä puhuit" ,sanon.
"Joo. Jos et muuten ymmärrä niin sanon sulle, en vihaa sua. Kyungsoo on kunnossa. Älä huoli" ,hän sanoo.
Alan itkeä entistä enemmän.
Halaan vanhempaa.
"Mä rakastan sua" ,kuiskaan.
"Must tuntuu et... mäki sua" ,Seokjin sanoo.

350 Words

Se oli sit siinä. Enää on lopetukset jäljellä :') Kieltämättä vähä haikee fiilis mut kiitti kaikille ketkä tätä on lukenu❤ Oon päässy tällä kirjalla tosi pitkälle. Ootte oikeesti ihan uskomattomia, tästä oikeesti huomaa sen että mun motivaatio alko vähä hiipua loppuu kohten mut teiän avul jaksoin tehä tän loppuu asti❤ Kiitos❤

Viski🥀