7 KUUKAUDEN PÄÄSTÄ
"Jungkook!" ,huudan.
Poikaystäväni, vielä tänäkin päivänä tulee luokseni.
"No?" ,hän kysyy.
"Ootko kohta valmis?" ,kysyn.
"En vielä!" ,hän sanoo.
Tänään me molemmat pääsemme kotiin.
Minä en juo enää ollenkaan, saatika käytä aineita. Tupakan polttoa en ole vielä lopettanut mutta vähentänyt edes. Olen sanoinkuvailemattoman ylpeä itsestäni. Mutta vielä ylpeämpi olen Jungkookista. Hän syö.
"Jungkook meitä tullaa hakemaa iha kohta!" ,hoputan.
"Noku en löydä mun puhelinta!" ,nuorempi valittaa ja kuulostaa aivan lapselta joka ei saa lelua kaupasta, suloista.
"Oisko sun sängyssä?" ,kysyn.
Jungkook käy katsomassa sängystään ja löytää lopulta puhelimensa tyynynsä alta.
"Voidaaks mennä?" ,kysyn.
"Joo tottakai" ,hän sanoo.
Katson huoneen vielä viimeisen kerran läpi ettei mitään unohdu.
Tartun Jungkookia kädestä ja me lähdemme alas jossa kyytimme odottaa meitä.
Astumme sisälle autoon ja se lähtee viemään meitä yhteiselle ostamammallemme (härö sana hyi)
asunnolle.
134 WORDS
YOU ARE READING
Alive ;; Bts ;; VALMIS☑️
FanfictionENNEN KUN LUET NIIN MAJOR TRIGGER WARNING 💔 Kaikkia heitä yhdistää erilaiset ongelmat joita he päivittäin kohtaavat. Aina ei näe syytä elää, kaikilla on kuitenkin sellainen. Näillä pojilla se on se että heillä on toisensa. 💔 !Boy×Boy! !Väkivalta! ...
