Alive ;; Bts ;; VALMIS☑️

Yoongi's 'ending'

8 KUUKAUTTA MYÖHEMMIN

Jimin nojasi minuun ja itki.
"Yoongi en haluu et lähet! En pärjää ilman sua!" ,Jimin itki.
Itkin melkeim itsekkin.
Minä pääsen tänään pois. Jiminkin pääsisi mutta hän on vasta 17 eikä hänellä ole paikkaa mihin mennä.
"Jimin oon nii pahoillani. Mä lupaan järjestää jotai" ,sanon ääni väristen.
"Lupaatko?" ,hän kysyy hakeutuen lähemmäs minua.
"Jimin mä lupaan, lupaan mun koko sydämellä" ,sanon.

Yhtäkkiä ovi aukeaa.
"Min Yoongi. Oletko valmis, kyytisi odottaa" ,ovelle saapunut miesohjaaja kysyy.
Pudistan päätäni.
En minä ollut valmis. En ollit valmis jättämään Jiminiä, yksin.
Tiesin kuinka se pieni poika vihasi olla yksin. Ja tiesin että hänet oli monia kertoja hylätty ja jätetty yksin. En haluasi satuttaa häntä niin.
"Jimin oon nii pahoillani" ,sanon ja alan itkeä.
Jimin pyyhkii kyyneleet poskiltani ja halaa minua.
"Ei se oo sun syy" ,hän sanoo.
Halaan nuorempaa takaisin ja hän itkee vuolaasti olkapäätäni vasten.

Ikuisuuden kestäneiden hyvästien jälkeen lähden viimein alas. Itken edelleen vuolaasti ja minusta tuntuu kuin sydämeni hajoaisi tuhansiksi palasiksi. Minulla oli jo nyt ikävä Jiminiä.

Saavuin viimein alas ja odotin näkeväni sen tavallisen auton jolla täältä normaalisti lähdettäisiin. En kuitenkaan näe sitä. Näen valkoisen volvon. Ei siinä mitään, mutta tunnistan sen rekisteritunnuksen. MYG-093. Minun nimikirjaimeni ja minun syntymäpäiväni. Isäni auto.

Auton ovi aukeaa ja sieltä astuu ulos isäni.
Hän näyttää ihan erilaiselta kun silloi  kun näin hänet viimeksi. Siitä on vuosia.
"Hei Yoongi" ,isäni sanoo.
Vaistonomaisesti juoksen halaamaan tätä.
"Isä" ,kuiskaan.
H

än halaa minua takaisin.
"Kuulin mitä kävi. Olen niin pahoillani etten ollut täällä silloin." ,hän sanoo ja kuulen surun tämän äänestä.

"Mistä kaikesta sä tiiät?" ,kysyn.
"Melkein kaikesta. En erityisiä yksityiskohtia. Kuulin myös siitä pojasta, Jiminkö hän oli?" ,isäni sanoi.
"Jimin" vahvistan.
"Missä hän on? Haluaisin kovasti tavata hänet." ,isäni sanoo.
"Se ei päässy vielä pois. Tai no ois päässy mut se on alaikänen eikä silöä oo mitää minne mennä" ,sanon ja meinaan alkaa uudelleen itkeä ajatellessani häntä.
"Kyllä hänellä pian on" ,isäni sanoo.

"Mitä sä tarkotat?" ,kysyn.
"No tuota... Sillä aikaa kun sinä olit täällä, keräsin vähän rahaa ja sain ostettua teille asunnon. Ei se vielä kovin hääppöinen ole mutta kyllä siitä ihan asumakelpoisen viikossa saa. Muutamia tavaroita ja huonekaluja sinne tänne ja pientä remontointia" ,isäni sanoo ja hymyilee.
"Voi isä! Kiitos!" ,huudan.
"Eipä mitään. Se oli vähintä mitä voin tehdä kaikem hölmöilyni jälkeen. Ja Yoongi" ,isäni sanoo.

"Niin?" ,kysyn.
Isäni ojentaa minulle pienen rasian ja tiedän tarkalleen mitä se sisältää.

397 WORDS

Tää et Yoongin isä tulee tonne oli juttu jonka päätin iha alus :3 Ja ens osas näkyy toine juttu mitä olin suunnitellu ja halunnu päästä kirjottaa❤