Soturikissat | Varjotähden Valinta | ✔

Luku 16

"Varjotassu, lupaatko puolustaa tätä klaania- jopa henkesi uhalla?"
Varjotassu hytisi innoissaan.
"Lupaan"
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinnulle soturinimesi. Varjotassu, tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Varjosydämenä. Tähtiklaani kunnioittaa rohkeuttasi ja päättäväisyyttäsi, ja hyväksymme sinut täydeksi Myrskyklaanin soturiksi."
Varjosydän kosketti päällikkönsä kanssa kuonoja, ja koko klaani huusi hänen nimeään.
"Varjosydän! Varjosydän!"
Koviten huusivat Haukkasiipi ja Omenakuu.
Kissojen hajaantuessa takaisin omiin tehtäviinsä, Haukkasiipi loikki innoissaan Varjosydämen luo.
"Ihanaa, että olet viimein soturi! Nyt voimme olla enemmän yhdessä."
Varjosydän ei vastannut aluksi mitään, ja Haukkasiipi tunsi olonsa hieman vaivautuneesti.
"Tai siis-"
Haukkasiiven soperruksen keskeytti Varjosydämen huvittunyt hännännäpäytys.
"Höpsö! Tottakai minä haluan olla sinun kanssasi!"
Haukkasiipi näytti helpottuneelta.
"Tuota... Haluaisitko lähteä pienelle kävelylle?" Haukkasiipi kysyi.
Varjosydän ei kauaa empinyt.
"Tietysti haluan!"

***

Järven ranta häämötti edessäpäin. Varjosydän istuutui pehmeälle hiekalle.
Haukkasiipi jäi seisomaan hännänmitan päähän hänestä.
Varjosydän kääntyi Haukkasiiven puoleen.
Laskeva aurinko sai hänen harmaavalkoisen turkkinsa näyttämään hopeankirjavalta.
He istuivat siinä hetkrn hiljaa, kunnes he kuulivat takaansa iloisen mau'un.
"Terve, Haukkasiipi!"
Haukkasiipi ja Varjosydän kääntyivät katsomaan.
Se oli Kultapentu. Aurinkolaikun tytär.
"Kultapentu! Mitä sinä-" Haukkasiiven lause katkesi, kun aluskasvillisuudesta loikkasi Kultapennun viereen toinen, hopeanhohtoinen naaras.
Hopeapentu.
Hän kuuli Haukkasiiven huudahtavan nuhtelevasti pennuille.
"Miksi ette ole leirissä?"
Hopeapentu punastu ja raapi maata nolona.
"Me... me lähdettiin tutkimusretkelle"
Varjosydäntä huvitti pentujen 'tutkimusretki' mutta Haukkasiipeä se ei nähtävästi paljoakaan naurattanut.
"Hyi teitä! Emonne on taatusti huolissaan teistä!"
Haukkasiipi lähti taluttamaan pentuja hännällään kohti leiriä, ja Varjosydän seurasi häntä.

***

"KULTAPENTU! HOPEAPENTU! missä olette olleet?
Aurinkolaikku huudahti kun he saapuivat leiriin.
"Me haluttiin mennä tutkimusretkelle-" Kultapentu sopersi mutta Aurinkolaikku keskeytti hänet.
"Tutkimusretkellä? Kenen idea tämäkin nyt oli?"
Hopeapentu yritti hyssytellä emoaan.
"Mutta emo, se oli alunalkujaan Jäkälätassun idea!"
Hän puhui Ratamosiiven pennuista, Kirsikkapennusta ja Jäkäläpennusta, jotka olivat pari auringonnousua sitten saaneet oppilasnimensä.
Heidän mestarinsa olivat Hiiliviiksi ja Tammiturkki.
Vaikka Tammiturkki olikin heidän isänsä, hän oli mankunut päästä jommankumman  mestariksi.
    Hopeapennun sanat pysäyttivät Aurinkolaikun.
Samaan aikaan paikalle asteli maidonvaalea  kolli, jonka Varjosydän tunnisti sivusilmäyksellä Lehvälauluksi.
Hänellä oli hampaissaan mehevä hiiri.
Huomatessaan tilanteen, Lehvälaulu pudotti hiiren maahan ja kysyi; "Mitä nyt? Kas, pentusi ovat palanneet! Missä he olivat?"
Huomatessaan ettei kukaan vastannut, hän pyäritteli silmiään ja oli juuri poistumassa paikalta, kun Aurinkolaikku sai sanotuksi; "Jä-Jäkälätassuko?" Hän kysyi.
"Niin"
Aurinkolaikku murahti
"Hmph. Minun täytyy mainita asiasta Ratamosiivelle"
Aurinkolaikku otti pentunsa ja suuntasi pentutarhalle.
Lehvälaulu lähti viemään hiirtään tuoresaaliskasalle.
Haukkasiipi kääntyi Varjosydämen puoleen.
"Pennut ovat tosiaan ihania, mutta välillä turhan villejä!" Hän naurahti.
"Niin"Varjosydän nyökkäsi poissaolevasti.
"Sitten kun meillä on joskus pentuja, minusta tulee maailman onnellisin emo!" Haukkasiipi näpäytti Varjosydämen korvaa leikkisästi.
Varjosydän hätkähti ajatuksistaan.
Mitä hän tarkoitti?
Tulisiko hän joskus olemaan pentujen isä? Se olisi kieltämättä outo ajatus.
Yhtäkkiä hän säpsähti kuullessaan Kuonokukan äänen takaansa.
"Metsästyspartioon lähtevät Varjosydän, Lehvälaulu ja Kirsikkatassu"
Varjosydän oli innoisaan. Hänen ensimmäinen päivänsä soturina, ja hän pääsisi esittelemään soturintaitojaan metsästyspartiossa!
Lehvälaulu viittoi häntä luokseen. He olivat lähdössä.