Soturikissat | Varjotähden Valinta | ✔

Luku 22

Varjoklaanin raja näkyi jo edessäpäin, ja Varjosydän kiristi vauhtia.
Hän vilkaisi taakseen.
Kuonokukka oli jäänyt jälkeen.
"Puh.. odota vähän!" Kuonokukka puuskutti.

Varjosydän pysähtyi.
Kuonokukka ei ollut enää yhtä vetreä kuin silloin, kun Varjosydän oli tullut klaaniin. Olihan siitä jo monta kuuta, eikä Kuonokukka enää nuori ollut; varapäällikön kuonoon oli jo ilmestynyt harmaata, ja hänen kuntonsa oli alkanut liikkua huonompaan suuntaan.
Jaksaakohan hän olla enää kauaa varapäällikkö? Varjosydän mietti.

"No, näkyykö mitään epäilyttävää?" Kuonokukka kysyi vieläkin hengästyneenä.
Ruskea naaras vilkuili ympärilleen.
"En minä ainakaan huomaa mitään epäilyttävää. Ehkä Varjoklaani on jo oppinut läksynsä." Varjosydän totesi toiveikkaana.
"Ehkä. Mutta ei heistä koskaan tiedä." Kuonokukka murahti.

Palatessaan leiriin, Varjosydän suuntasi tuoresaaliskasalle, jossa Haukkasiipi istuskeli ahmien pulleaa mustarastasta.
"Hei, Haukkasiipi."
Varjosydän tervehti. Haukkasiipi nyökkäsi vastaukseksi suu täynnä ruokaa.
Ratamosiipi kierteli tyttärensä ympärillä vakavan näköisenä.

"Pentujen syntymään ei pitäisi olla enää kauaa. Oletko varmasti valmis?" hän kysyi huolestunut vire äänessään.
Haukkasiipi pyöritteli silmiään.
"Olet jankuttanut tuota koko päivän! Eikö sinun pitäisi olla partiossa?" hän tuhahti.

Ratamosiipi pysähtyi ja istui alas.
"Kaipa sinä sen tiedät."
Ratamosiipi valitsi kasasta laihahkon oravan, ja alkoi näykkiä sitä vaisusti.
"Etkö aio syödä muuta?"
Tammiturkki tassutti paikalle, ja otti itselleen pulun.
"Ei ole nälkä" hänen kumppaninsa mutisi.
Tammiturkki ja Haukkasiipi vilkaisivat toisiaan. Tammiturkki näytti huolestuneelta.
"Emosi on ihan poissa tolaltaan."

"Tiedän" Haukkasiipi murahti ja tassutti pois.
Varjosydän loikki hänen peräänsä.
"Miksi olet noin allapäin? Eikö sinun pitäisi olla onnellinen?" Varjosydän kysyi.
"Tietysti minä olen! Mutta Ratamosiipi ja Tammiturkki eivät tunnu olevan!" Haukkasiipi maukui turhautuneena.
"Ovat he. Usko pois, he ovat vain huolissaan sinusta."
Haukkasiipi tuhahti, ja kiristi vauhtiaan.

Varjosydän otti hänet kiinni.
"Kuuntele nyt! Ratamosiipi-"
Haukkasiipi keskeytti hänet.
"Joo joo. Niin varmaan. Et sinä tunne häntä."
Haukkasiipi ahtautui sisään soturien pesään.
Varjosydän jäi paikoilleen.
Ehkä tuo menee ohi... sitten kun pennut ovat syntyneet.

Seuraavana aamuna, kun Varjosydän heräsi, hänen makuusammalensa olivat levinneet ympäri pesää.

"Varjosydän! Pyörit unissasi kuin viimeistä päivää!"
Lehvälaulu oli kumartunut hänen ylleen.
"Oletko varmasti kunnossa? Olet ollut kovin levoton viimeaikoina."

Varjosydän murahti ja kampesi itsensä jaloilleen.
"Olen olen... se johtuu varmaan pennuista."

Lehvälaulu kohautti lapojaan.
"Kuonokukka käski sinut metsälle Pilviviiksen kanssa."
Lehvälaulu ilmoitti.
Varjosydän nyökkäsi. Hän loikki ulos aukiolle, missä Jäkäläturkki ja Kirsikankukka odottivat häntä jo.