Soturikissat | Varjotähden Valinta | ✔

Luku 26

Lumi antoi raikkaan järvituulen pörröttää hänen kaunista vitivalkoista turkkiaan.
Hänen kyntensä raapivat kaksijalanpesän kattoa.
Lumi tuijotti käpäliään surkeana.
Miksi minä tein kaiken tämän?
Lumin mieleen tulvivat muistot Kivivirrasta ja Ruostesulasta.
Ei kosto ole ratkaisu mihinkään.
Joskus hänen teki vain mieli hypätä alas katolta, ja unohtaa kaikki.
En koskaan pystyisi siihen. Tarvitsen jonkun, jolle voin tunnustaa. Kertoa kaiken.
Lumi kuitenkin tiesi, ettei kukaan kuuntelisi. Ei ketään kiinnostanut.
Yötä päivä hän vain laahusti ympäri pihamaata, ja mietti oikeaa ratkaisua.
Sitä ei vain tuntunut syntyvän.
Ehkä sitä ei ole.

Lumi loikkasi alas katolta, ja lähti laahustamaan kohti latoa.

Yhtäkkiä hänen takaansa kuului sähähdys.
Lumi kääntyi katsomaan tulijaa.
Se oli musta, rähjäinen kolli, jolla oli kimmeltävät keltaiset silmät.
"Sinä et vie minun paikkaani!" Kolli murisi.
"Sinun?" Lumi puuskahti ja jatkoi matkaa.
Kolli ei antanut asian olla, vaan jysähti muristen Lumin selkään.
"Mitäh?" Lumi älähti.
"Etkö luovuta hyvällä?" Kolli paljasti hampaansa.
"En", Lumi maukui välinpitämättömästi.
"Kuka kumma sinä edes luulet olevasi?"

Kolli naurahti pilkallisesti.
"Etkö tunnista minua, Orkideatassu?"
Lumi jähmettyi.
"Ha-Haukkahammas?" Lumi jäi tuijottamaan kollia.
"Minäpä minä. Olenkin jo pitkään etsinyt sinua."

Lumi tyrskähti huvittuneena.
"Älä viitsi, Haukkahammas! En minä sinua pelkää"
Haukkahammas punastui.
"Minä vain... öö..."
Lumi kehräsi.
"Sinä olet etsinyt minua, koska olit rakastunut?"
Haukkahammas puri hammasta.
"Niin. Taisinpa ollakin"
Lumi painoi kuononsa Haukkahampaan kuonoon, ja kietoi häntänsä tämän rähjäiseen, pikimustaan häntään.