Soturikissat | Varjotähden Valinta | ✔

Loppunäytös

Kuu valaisi Hunajahallan ruskeaa turkkia.
Varjosydän kulki hänen jäljessään.
Muutaman hännänmitan päässä edessäpäin Varjosydän saattoi jo erottaa Kuulammen kimmellyksen tummaa lehtikadon taivasta vasten.
Sulkatähden kuolema pari auringonnousua sitten painoi yhä hänen mieltään.
Partio oli joutunut mäyrän hyökkäyksen kohteeksi, ja se oli vaatinut Sulkatähden viimeisen hengen.

Viimeinkin Hunajahalla pysähtyi.
Hän istahti Kuulammen rannalle.
"Oletko valmis ottamaan vastaan yhdeksän henkeäsi?" Hunajahalla kysyi.
Varjosydän nyökkäsi.
"Selvä on. Tiedät mitä pitää tehdä."

Varjosydän katseli, kun nuori parantaja laski kuononsa hyytävän kylmään veteen.
Varjosydän teki perässä.
Hän värähti, kun hänen kuononsa kosketti Kuulammen vettä rikkoen sen tyynen pinnan tuhansiksi sirpaleiksi.
Pimeys valtasi kaiken hänen ympärillään, ja tähdet kieppuivat Varjosydämen silmissä.

Yhtäkkiä hän tunsi tömähtävänsä johonkin.
Hän räpytteli silmiään. Joka puolella seisoskeli riveittäin tähdenhohtoisia kissoja.
Varjosydän tunsi kylmän kosketuksen takanaan.

"Tervetuloa, Varjosydän."
Varjosydän hätkähti, ja kääntyi katsomaan puhujaa.
Sulkatähti!
Ilo täytti Varjosydämen sydämen, kun hän näki päällikkönsä tähdenhohtoisen hahmon takanaan.
"Oletko valmis ottamaan vastaan yhdeksän henkeäsi?" Hän kysyi.
Varjosydän nyökkäsi.

Sulkatähti perääntyi, ja nyökkäsi jollekkin tähtikissojen joukossa.
"Kivivirta!" Varjosydän huudahti nähdessään tutun tummanharmaan kollin.
Kivivirta nyökkäsi.
"Kuinka Myrskyklaanissa sujuu?" Kivivirta kysyi.
"Hyvin, kiitos." Varjosydän kumarsi.
Kivivirta nyökkäsi uudelleen, ja astui lähemmäs Varjosydäntä, niin että heidän kuononsa koskettivat toisiaan.
"Varjosydän. Tällä hengellä annan sinulle ennakkoluulottomuutta. Käytä sitä hyvin."

Varjosydämen valtasi tärinä. Yhtäkkiä hänestä tuntui, että kaikki outo hänen ympärillään olisikin yhtä tuttua ja turvallista, kuin leiri kotona Myrskyklaanissa.

Kivivirta astui takaisin Sulkatähden vierelle.
Esiin astui harmaankirjava naaras.
"Salamanterilaikku! Onpa kiva nähdä sinua!" Varjosydän tervehti entistä klaaninvanhinta.
"Kiva nähdä myös sinua, Varjosydän." Salamanterilaikku maukui.
Hän kosketti Varjosydämen kuonoa omallaan, ja Varjosydämen valtasi tunne, kuin hän olisi voinut tehdä mitä vain, vaikka juosta vuorille ja takaisin pitämättä taukoa.
"Tällä hengellä annan sinulle rohkeutta. Käytä sitä, kun siltä eniten tuntuu."

Salamanterilaikku astui taaksepäin.
Seuraavaksi eteen astui kermanvärinen kolli.
Kermaraita!
Varjosydän muisti unensa, jossa oli tavannut kermanvärisen parantajan.
"Tällä hengellä annan sinulle kyvyn tehdä oikein."

Varjosydämen valtasi jälleen uusi väristys.
Kermaraita astui taaksepäin antaen tilaa seuraavalle.
Seuraavaa, kilpikonnakuvioista naarasta Varjosydän ei tunnistanut.

"Minä olen Varpustähti. Olin muinoin Myrskyklaanin päällikkönä, kauan ennen Sulkatähteä."
Varpustähti astu lähemmäs.
"Tällä hengellä annan sinulle sopua muita kissoja kohtaan. Ota heidät huomioon, niinkuin huomioit itsesikin."
Jälleen kerran Varjosydämen täytti kylmä väristys, ja Varpustähti loikki muiden luokse.

"Aurinkolaikku!" Varjosydän huudahti tunnistaessaan Haukkasiiven siskon.
"Vie Haukkasiivelle terveisiä ja sano, että olen hänestä ylpeä."
Aurinkolaikku hyrisi.

"Tällä hengellä annan sinulle voimaa kohdata pelkosi."
Varjosydämen jalat tuntuivat luistavan alta, kun uusi henki ravisteli häntä.

Varjosydän ei tunnistanut myöskään seuraavaa kellanpunaista kollia.
"Minä olen Tulitähti. Olin Myrskyklaanin päällikkö kauan kauan sitten." Tulitähti tervehti.
"Tällä hengellä annan sinulle iloa. Älä anna koskaan surun ottaa sinusta valtaa."
Varjosydän värisi, kun suunnaton riemun tunne täytti hänet.

Tulitähden jälkeen esiin asteli Kuonokukka.
"Hei!" Kuonokukka tervehti.
"Tervetuloa Tähtiklaanin metsästysmaille minunkin puolestani."
Kuonokukka kosketti Varjosydämen kuonoa.
"Tällä hengellä annan sinulle päästä yli vastoinkäymisistä"
Uusi henki lävisti hänet.

Toiseksi viimeisenä esiin astui Sulkatähti.
"Tällä hengellä annan sinulle kyvyn tehdä muut onnelliseksi."
Varjosydän hymyili, vaikka hänen jalkansa tuntuivat pettävän alta uuden hengen ravistellessa hänen kehoaan.

Sulkatähti siirtyi pois, ja iski silmää jollekin Tähtikissojen joukossa.
Esiin astui musta naaras.
Varjosydän säpsähti tajutessaan, että tuo tuoksu- hän oli haistanut sen jossain.
"Etkö arvaa, kuka minä olen?"
Naaras kysyi.
Varjosydän pudisti päätään nolona.

Musta naaras kehräsi.
"Olen emosi, höpsö! Nimeni on Takku."
Varjosydämen sydän jyskytti kovemmin kuin koskaan.
"Emo!" hän huudahti riemuissaan.
"Mutta miten sinä tänne olet päätynyt? Ethän sinä ole klaanikissa." Varjosydän hämmästeli.
"Ei puhuta siitä nyt." Takku naurahti ja iski silmää Sulkatähdelle.

"Tällä hengellä annan sinulle emonrakkautta. Käytä sitä hyvin."
Lämmin väristys täytti Varjosydämen kehon, ja hänen jalkansa olivat pettää alta.

Takku loikki takaisin tähtikissojen riviin, ja koko silmiinkantamaton tähtikissojen kuoro alkoi huutaa hänen uutta nimeään.
"Varjotähti! Varjotähti!"
Varjotähti katseli ympärilleen.
"Lupaan, että teen parhaani klaanini hyväksi, niinkuin kaikki tekin olette tehneet." Varjotähti maukui. Hänen äänensä raikui hiljaisessa yöilmassa.
"Uskon sen."
Sulkatähti maukui hänen takaansa.
"Tein oikein, kun valitsin sinut varapäällikökseni" hän kehräsi.

Varjotähden silmät rehtivät auki. Hunajahallakin oli jo heräilemässä.
Hunajahalla nyökkäsi tuoreelle Myrskyklaanin päällikölle.
Kaikessa hiljaisuudessa he lähtivät talsimaan kohti kotia.
Täältä tullaan, Myrskyklaani!

wow.

tässä se sitten oli! siis ihan uskomatonta et teitä on todellakin jo yli 200! haluisin kiittää teitä jokaista erikseen ❤ kiitos juuri sulle joka jaksoit kahlata tän kirjan alusta loppuun asti ❤❤ kun alotin tän kirjan olin ihan varma et tää ei sais varmaan yhtään lukijaa, mut niin teitä vaan on jo toista sataa :0 älyttömän isot kiitokset kaikille! ❤

-hunajanna