Soturikissat | Varjotähden Valinta | ✔

Luku 1

Aurinko oli laskemassa, ja Varjo venytteli raskaan päivän jäljiltä väsyneitä käpäliään.
Hän tassutti silmät puoliummessa pesälleen vatukkapensaan juurelle kaivamaansa kuoppaan.
Koko pitkän päivän Varjo oli etsinyt edes jonkinlaista saalista- tuloksetta.

Pian on taas aika muuttaa majaa.
Varjo ajatteli synkeänä.
Kulkukissan elämä oli joskus melko puuduttavaa, varsinkin ilman juttuseuraa.
Olihan hänellä ollut perhe, mutta Varjo oli kadottanut heidät ollessaan vielä pentu.
Hän ei edes muistanut mitään heistä.

Aurinko oli jo maillaan, kun Varjo alkoi viimein saada unen päästä kiinni. Hänen päässään pyörivät vain loputon nälän tunne ja ajatus siitä, että huomenna olisi jälleen muuton aika.
Se on hermostuttavaa. Kun en edes tiedä, mihin mennä.
 
Varjo tuskaili ajatustensa kanssa pitkään, myöhälle yöhön, kunnes maailma hänen ympärillään tuntui katoavan, ja hän nukahti.
 
                             ***

Varjo avasi silmänsä. Hän ei ollut enää pesässään vatukkapensaan alla, vaan jossain ihan muualla.
Joka puolella hänen ympärillään leijaili omituinen tuoksu.
Hän haistoi ilmaa. Tuoksu oli jollain tavalla tuttu.  Varjolla ei vain ollut aavistustakaan siitä, mistä!

Sitten hän ymmärsi.
Hän oli sen metsän reunalla, joka oli lähellä sitä Kaksijalkalaa, jossa hän itse asui.
Hän ei ollut koskaan uskaltautunut käymään siellä, koska hänestä tuntui, että siellä ei olisi turvallista.

Nyt hän kuitenkin seisoi siinä, ja otti varovasti askeleen eteen päin. Oksa hänen tassunsa alla rasahti poikki, ja hän katsahti hätääntyneenä ympärilleen, jos joku olisi vaikka kuullut hänet.
 
Yhtäkkiä hän kuuli takaansa äänen.
Varjo sulki täristen silmänsä ja kääntyi katsomaan tuliaa.
Kiilusilmät.
Punaruskea turkki.
Terävät raateluhampaat...
Kettu!