Soturikissat | Varjotähden Valinta | ✔

Luku 2

Varjo lähti perääntymään hitaasti syvemmälle metsään.
Kettu seurasi häntä hitaasti muristen, ja suu auki kuin valmiina raatelemaan Varjon mustan turkin verisiksi riekalaeiksi.
Aivan yhtäkkiä, täysin varoittamatta kettu syöksyi eteenpäin ja upotti hampaansa Varjon takajalkaan.
Varjo ulvaisi hädissään, ja rimpuili päästäkseen vapaaksi.

Juuri kun kettu oli iskemässä hampaansa häneen uudelleen, kaikki pimeni.
Varjo avasi silmänsä, ja huomasi olevansa taas turvallisesti vatukkapensaan alla.
Huh, se oli onneksi vain uni!

Varjo ravisteli itsestään viimeisetkin unenrippeet, ja tallusti ulos pesästään.
Kun hän astui ulos, kaikkialla oli märkää.
Yöllä on satanut. Hän ajatteli, ja vilkaisi itseään lähimmästä vesilätäköstä.
Miltä minä näytän! Hän päivitteli.
Hänen turkkinsa oli yltäpäätä lehdissä ja mullassa.
Varjo istahti alas ja alkoi sukia itseään.
Siinä sukiessaan itseään, hän unohti täysin, mitä hänen piti tehdä.
On aika vaihtaa maisemaa.
Hän ajatteli surullisena. Vanhasta vatukkapensaasta oli tullut hänelle kuin koti. Mutta ei auttanut, vaikka hän kuinka suri, hän tarvitsi uuden kodin, koska hän ei ollut löytänyt täältä yhtään riistaa päiväkausiin.
Varjo hyvästeli kotinsa, ja nuolaisi vielä kerran tassujaan.
Oli aika lähteä.