Invisible

1. Liikuntatunti

Hei mehiläiset!
Onnistun hyvin tässä, uus kirja kehiin ku vanhat on viel hyvin paljon kesken! mut hope u like it!

Kuvittelen joskus että olen hieman outo, tai sitten vain olen outo. Kuka puhaltaa mukiin tai lasiin, ennen kun täyttää sen juotavalla? Minä. Kuulen naurahduksen keittiön ovelta, ja tunnistan sen isäni ääneksi. Laitan kaapin oven kiinni ja käännyn katsomaan hymyilevää isääni. Pakostakin minun kasvoille kasvaa myös pieni hymy.

"huomenta", isäni sanoo, ja menee kaatamaan itselleen kahvia. Olen tottunut keittämään kahvia isälleni aamuksi, heräänhän jo kuudelta ja hän vasta seitsemältä. Vastaan tälle huomenet ja kaadan omaan lasiini mehua, lähtien keittiöstä omaan huoneeseeni. Suljen oven perässäni, ja lasken lasin vanhalle työpöydälleni. Sipsutan seinäpeilini eteen ja katson lyhyttä minääni. Olen perinnyt lyhyyteni äidiltäni. Vaivalloiset 159cm olen kasvanut seitsemäntoista vuoden aikana. Pyörähdän peilin edessä ympäri ja tutkailen kehoani. Kuten kuinka vaalea ihoni on ja miten tämä paita on minulle niin iso. Paita on kyllä veljeni, en ole sitä varastanut tai mitään.. mutta ei hän sitä takaisinkaan ole halunnut. Tai miksi haluisi jos se on hänelle pieni, eikä asu enään minun ja isäni kanssa. Hän muutti suunilleen toiselle puolelle maapalloa opiskelemaan. Hullu hän vain on. Sukuvika, I guess. Vilkaisen kelloa ja se näyttää siltä että kouluni alkaisi tunnin päästä, ja lähtisin kävelemään sinne puolen tunnin päästä. Varmaan kaikilla ikäisilläni olisi kiire meikata, vaihtaa vaatteet, ja pakata. Itse en meikkaa, ehkä pari hassua finniä on naamassani, muttei se päivääni masenna, ja sitten vaatteet olen valinnut edellisenä päivänä, sekä pakannut eilen illalla. Miksi edes panostaa kouluun meikillä sun muulla roskalla?

Olen saanut päälleni eilen valitsemani vaatteet, eli siniset farkut sekä keltaisen villapaidan. Jalkoihini heitän vielä valkoiset nilkkasukat. Näillä vaatteilla erotun selvästi muiden mustavalkomassa- teemastaan, mutta olen silti näkymätön. Mitkä logiikat? En tiedä. Heitän vaaleat hiukseni ponnarille, ja lähden alakertaan napaten repun matkaani. Kipitän eteiseen ja huomaan isäni yhä syövän keittiössä aamupalaa sanomalehti kädessään. Perus isät. Tai ainakin luulen niin? Enhän omistanut ystäviä, kuin Michaelin.

"mä lähen nyt!", huikkaan samalla kun heitän suhteellisen pienenkokoiset kengät. Kenkäni numerohan on 36. Olen pieni, kuten sanoin aikasemmin.

"hyvää koulupäivää!", isäni sanoo minulle, vastaan hänelle ja lähden pihalle, alkaen kävelemään kohti koulua. Voisin hyvin mennä myös bussilla, mutta jos kävelen kouluun, niin aivoni toimivat tunnilla. Se oikeasti auttaa, suosittelen. Tai sitten pyöräileminen kouluun.

****

Huomaan pian olevani koulunpihalla. Unohdin jo, että matka olisi näin lyhyt. Tai sitten vain kävelin normaalia nopeampaa pikku jaloillani. En tosiaan tiedä. Kävelen kumminkin kouluun sisälle, jossa on lähes koulun kaikki oppilaat käytävällä. Pujottelen kaikkien ohi mutisten aina 'anteeksi' kun osun johonkin vahingossa. Pian pääsen turvallisesti lokerlleni ja avaan sen, ja heitän kaiken muun sinne paitsi liikuntapussini. Siirrän samalla puhelimeni äänettömälle ja heitän sen farkkujeni takataskuun. Onko mitään parempaa kuin liikuntaa heti ensimmäisenä koulupäivänä, ensimmäisellä tunnilla? Kaikki muut aineet ovat helppoja ja kivoja, mutta liikunta? Nope, ei. Vapaa-ajalla se oli kivaa, mutta että koulussa? Kuka hullu pitää siitä koulussa? Kellot soivat ja kaikki alkavat raahautua luokkiin, itse taas raivaan itselleni tien pukkareihin. Taino en raivannut tietäni, vaan kuljin massan mukana. Heti pukkareihin päästyä nään hieman tuttuja kasvoja, eli luokkalaisiani, sekä jotain minulle aivan tuntemattomia kasvoja. Keitä he olivat? Ja miksi he ovat täällä? Hymähdän itsekseni, ja menen oman kaappini luokse, kyllä, meillä on omat kaapit täällä. Avaan sen ja vaihdan mahdollisimman nopeasti koulunliikuntavarusteet päälleni, aivan kuten muutkin tytöt. Taino en voinut olla huomaamatta kolmea tyttöä, jotka pitivät nokkaansa ylhäälä, ja ovat solmineet paidan jotenkin, että se näyttäisi napapaidalta. Sekä heillä on meikkiä varmaan tuhat kerrosta naamallaan, puhumattakaan siitä eyelineristä joka menee varmaan kolme metriä molemmin puolin kasvoille. Järkytyn hieman itseni, en ikinä puhu kenestäkään mitään pahaa. Tosin, nämä ovat ajatuksiani, kuka estää?