Invisible

6. oikeasti?

Ethan ^^^

Istun sängylläni ja katson ikkunastani pihalle. Kello on jotain puolta päivin. En mennyt tänään siis kouluun, olisin halunnut, mutta isäni esti sen. Hän kuitenkin sanoi että voin tulla tänään töihin, koska siihen on vielä noin kuusi tuntia ja varmaan olisin mahdollisimman terve siihen mennessä. Ryan soitti minulle aamulla missä olen. Hän oikeasti soitti. Hieman ehkä huvittavaa. Vastasin hänelle kuitenkin, etten tule tänään kouluun. Yölläkään en saanut unta, kun ajatukseni laukkasi paikasta toiseen. Eli toisinsanoen koulusta, Andrewiin. Hän on vaivannut minua eilisen jälkeen. Mitä tahansa ajattelen, hän ilmestyy sinne sinisten silmiensä kanssa. Tosin, hänen silmänsä ovat lumoavat. En voi kieltää niitä, ihania kirkkaan sinisiä silmiä, joissa on pieniä kultaisia hippuja reunoilla. Kurtistan hivenen kulmiani. Näössäni oli silloin varmaan oikeasti jotain vikaa, sillä ei kenenkään silmissä ole kultaisia hippuja. Ainakaan minkään logiikan mukaan? Se olisi outoa, ehkä hieman jopa karmivaa. Pudistan päästäni ajatukset ja nousen vihdoin sängystä. Kävelen seinäpeilini eteen ja vain katson itseäni. En pidä mitenkään ulkonäöstäni, mutta en voi sitä muokatakkaan. Käännyn ympäri, nostan paitaani helmaa selästä ja katson mustelmaa. En ymmärrä, miten kaatumisesta tuli noinkin iso mustelma, oikeasti, onko se edes mahdollista? Tosin, onhan se hieman parempaan suuntaan.. Yhtäkkiä huoneeni ovi avataan, ja lasken nopeasti paitani helman alas.

"Hej kääpiö", Ethan sanoo ja astuu huoneeseeni. Pyöräytän silmiäni. En nyt niin lyhyt kuitenkaan ole. Kyllä 156cm voi sanoa pitkäksi, eikö niin?

"Mä en ole kääpiö, sä vaan olet pitkä", vastaan tuolle ja käännyn tämän suuntaan. Tuo hymähtää ja nojaa ovenkarmiin ihmeen rennosti.

"nyt kun mä oon täällä, nii aattelin jos haluisit pitää tänään netflix & chill illan?", Ethan kysyy. Ei kuulosta yhtään hassummalta, mutta isä tarvitsisi apua töissään ja minulla on 'pientä' asiaa Michaelille.

"mul on illalla töitä, siellä iskän kahvilassa, mutta nytten vaihan vaatteet herra hyvä", sanon samalla kun kävelen vaatehuoneeseen, tällä kertaa sulkien oven perässäni. Kaivan itselleni paidaksi keltaisen pitkähihasen, vähän silmään pistävä väri, muttei se nyt haittaa. Keltainen on muutenkin piristävä väri, vaikka se silmään pistääkin. Housuiksi löydän siniset farkut. Heitän pitkähihasen ja farkut päälleni, alusvaatteet tietenkin ennen niitä. Avaan vaatehuoneen oven samalla laittaen jalkoihini harmaat nilkkasukat. Astun pois vaatehuoneesta, ja huomaan Ethanin olevan yhä ovellani. Kävelen peilini eteen ja alan harjaamaan hiuksiani.

"mä oikeesti haluisin viettää sun kans sen illan, mut mun on pakko mennä sinne töihin, iskä tarvii apuu", sekä tarvitsen herra Cobbanilta vastauksia. Olen kyllä paljon sen puolella, että hän olisi antanut osoitteeni Andrewille, mutta haluan kuulla sen hänen suustaan, enkä omista ajatuksistani.

"no okej okej", Ethan sanoo ja lähtee pian huoneeni ovelta hieman allapäin. Huokaisen hiljaa, ymmärrän kyllä häntä, kyllä minäkin olisin allapäin jos hän itse torjuisi ideani, mikä se sitten ikinä olisikaan.

***

Astun kahvilan takaovista sisään, joka on tarkoitettu vain henkilökunnan käyttöön. Suljen oven perässäni, tietenkin. Kävelen suoraan henkilökunnan tiloihin,jossa heitän takkini sekä huivini naulakkoon, jonka jälkeen kävelen muutaman kaapin luokse. Katseeni suuntautuu suoraan kaappiin jossa lukee minun käsialallani oma nimeni. Kaappini vieressä on Michaelin kaappi. Muiden kaappeja ei satu vielä olemaan. Avaan oman kaappini, jossa ei ole lukkoa tai sen sellaista ja heitän laukkuni kaappiin. Käännyn kaappini pienen peilin eteen, jonka olen sinne kaittanut ensimmäisenä päivänäni täällä, sutaisen hiukseni nopeasti ylös sekaiselle nutturalle ja lisään huivin, ettei pienet vauva hiukset tulisi naamalleni. Onko muilla sitä ongelmaa, että ne pienet hiukset tulee aina päivän mittaa naamasi eteen? En tiedä, en paljon naispuolisia kavereita omista, tai ollenkaan. Hymähdän ajatuksilleni, suljen kaapin oven ja kävelen keittiöön etsimään Michaelia. Vilkuilen ympärilleni, mutten näe häntä täällä. Eli sitten hän on kassalla. Kävelen keittiöstä suoraan kassan eteen ja siinähän hän seisoskelee. Nyt olisi oiva tilaisuus säikäyttää hänet. Virnistän pienesti itsekseni.