Invisible

3. pojat ovat ongelmallisia

kuvassa Eva ja kuvitelkaa silmät vihreiksi! kiitos.

"hänen nimensä on.."

Katson tätä -oletko tosissasi ilmeellä-. Miksi kaiken pitää olla niin hankalaa Michaelin suhteen?

"Michaelll, älä venytä aikaaaa, kerro se nytt!", huutokuiskaan tälle. Michael naurahtaa ja taputtaa olkapäätäni.

"se samos kertovansa sen sulle sitte koulussa, niin se sanos", mitenniin minulle? Hänhän ei edes ole nähnyt koulussa minua, enkä minä häntä? Kuvitteleeka Michael että olen jokin koulun suosituin jonka kaikki tietävät? Hädintuskin opettajatkaan tietävät minua? Tuhahdan tälle ja menen keittiöön. Päätän siirtää ajatukseni aivan muuhun ja alan leipomaan kakkuja ja muuta sellaista. Kaapit kun alkavat huutamaan tyhjyyttään.

°°°

Pääsin vihdoin kotiin töistä. Tai isäni kahvilasta, vaikka siellä onkin aina paljon hauskempaa kuin koulussa nyt siellä ei ollut sen mysteeripojan takia. Edes Michaek ei kertonut hänen nimeään! Jeesus mikä jätkä! Onkohan hänellä edes muita naispuolisia ystäviä, kuin minä? Ei uskoisi. Potkin kengät jaloistani ja suuntaan askeleeni huoneeseeni. Heitän koulureppuni työtuolilleni ja kaadun sängylleni, haudaten pääni tyynyyn. Vaikka Michael väitti kokoajan, että tämä mysteeripoika tulisi juttelemaan minulle. Hän myös muistutti kokoajan kuinka olin kaulaa myöten punainen, joka sai minut joka kerta punastumaan yhä enemmän. Nousen istumaan sängylläni. En edes nähnyt kyseisen henkilön silmiä. Ja se vasta häiritseekin. Olen tottunut näkemään kaikkien silmät ennen muuta vartaloa. Kuulostipa väärältä. Huokaisen ääneen ja nousen sängyltä mennen peilin eteen. Tarkastelen vaaleita kasvojani, kunnes katseeni kohtaa omat silmäni. Katson kirkkaan vihreisiin silmiin, jotka tuijottavat takaisin. Joskus mietin, jos silmäni olisivatkin toisen väriset, vaikka siniset. Tiedän olen outo. Katseeni siirtyy peilin kautta kun ovi avautuu koputuksen kera. Silmäni kohtaavat toiset silmäparit. Ne ovat myös vihreät ja nään minua pidemmän henkilön, jolla on myös vaaleat hiukset kuten minulla. Pyörähdän heti ympäri ja juoksen halaamaan tätä henkilöä. Tämä henkilö, on veljeni. Ethan. Hän naurahtaa ja päästää irti minusta.

"Miks sä oot täällä? Entä sun opiskelut?", selitän erittäin nopeasti. Minua pidempi, siis paljon pidempi veljeni naurahtaa ja nojaa oven karmiin.

"mul on nyt lomaa ja aattelin heti tulla tänne, kattomaa sua ja isää", Ethan selittää. Nyökytän päätäni ja avaan hiukseni ponnarilta. "noh, mites sulla täällä on menny?", tämä jatkaa. Menen vaatehuoneeseeni ja otan huolimatta paitani pois. Minua ei yleensä kiinnosta veljeni katsominen.

"hei mitä sun selässä on?", Ethan kysyy. Ainiin, se mustelma. Jeesus olisi ehkä sittenkin vain pitänyt sulkea vaatehuoneen ovi.

"noööhkaaduinliikuntatunnilla", selitän tälle yhteen pötköön. Potkin nopeasti housunikin pois ja heitän pyyhkeen ympärilleni. Kävelen vaatehuoneesta ulos.

"toi näyttää iha helvetin pahalta, ooksä kertonu jo isälle?", Ethan sanoo.

"kielenkäyttä hyvä mies, mut en, enkä kerro, se huolestuis liikaa", sanon ja kävelen tämän ohitse vessaan. Suljen oven ja lukitsen sen perässäni. Lasken pyyhkeen päältäni naulakkoon ja otan alusvaatteenikin pois. Katson lavuaarin päällä olevasta peilistä itseäni ja pyörähdän ympäri katsomaan selkääni. Huokaisen hieman järkyttyneenä ja käännän katseeni heti pois. Heitän alusvaatteeni pyykkikoriin ja puhajdan suihkun alle. Kiljasen kylmää vettä, joka tulee heti ensimmäisenä päälleni. Hitto soikoon, kuka on kehittänyt suihkun jossa tulee ensimmäiset pari sekuntia kylmää vettä?