Invisible

8. menkkainen päivä

Pfft, vihdoi uus luku.

En saanut yöllä varmaan kuin kaksi tuntia unta, ja nyt vain makoilen sängylläni. Olen miettinyt koko yön viikon tapahtumia ja olen aivan ymmälläni. Miten olen saanut Andrewin huomion? Niinkun oikeasti, olen ehkä maailman normaalein ihmine, tai tiedätte kuitenkin mitä ajan takaa. Joojoo elä valehtele. En valehtelekkaan. Pyörähdän sängylläni ympäri jotta en tuijottaisi vain huoneeni seinää. Vilkaisen yöpöydällä olevaa kelloa joka näyttää kymmentä aamulla. Pitäisi varmaan nousta, tai jotain, vaikka viikonloppu onkin. Nousen istumaan sängylläni yhä peittoon kääriytyneenä. Tunnen jotain märkää allani, nousen pikaisesti sängyltäni pelkissä alusvaatteissa. Vilkaisen sänkyäni ja sitten jalkojani.

"HELVETTI!", kiljaisen suoraan sydämestä. Tuki suusi Eva, kiroilu ei ole sinulle. Kyllä tässä tilanteessa on. Onko mitään pahempaa, kun herätä jalat ja lakanat veressä? Niin, sitähän minäkin. 'Juoksen' naama punaisena ulos huoneestani kylpyhuoneeseen ja tungen veriset alusvaatteeni pyykkikoriin ja pian löydän itseni suihkun alta lämpimän veden kera. Jos siis ei lasketa sitä kylmää alkuvettä mitä hanasta tuli.

Lämpimän suihkun jälkeen kiepsautan valkoisen pyyhkeen ympärilleni ja kipitän huoneeseeni. Juuri kun olen sulkemassa huoneeni ovea, isoveljeni pyyhältää ohitseni huoneeseeni pelkät bokserit jalassaan, jos tuo ei olisi veljeni kuolaisin varmaan jo tuon perään. Pfft, hyi.
"Mitä hittoa sä huutelet täällä?", tuo kysyy ja siirtää pian vauhkoontuneet silmänsä sänkyyni ja pian ymmärtää miksi huusin. Tuo jää tuijottamaan sänkyäni. 

"mä tota öö, käyn kaupassa, voin pyytää Jasonii pitään sulle ja auttaa siivoamaan ton", Ethan sanoo pienesti jo virnistäen. Ethan, et voi jättää pervoja kavereitasi minun kanssa omaan kotiimme. Sitä paitsi olen vielä pelkällä pyyhkeellä täällä!

"cmoon, mä en ees tiiä sun kaverias ja nyt tyrkytät sitä jo mulle", sanon pyöräyttäen silmiäni. Veljeni vain räjähtää nauramaan ja lähtee jättäen minut yksin huoneeseen. Hymähdän tuolle ja menen vaatehuoneeseeni vaihtamaan päälleni tummat alusvaatteet, löysät shortsit sekä valkoisen topin. Ihan vain sen varalta, etten halua että tapahtuu mitään kiusallisia tilanteitea, sen Jasonin kanssa. Hiukset jätän märiksi roikkumaan hartioilleni. Kaivan vielä vaaleanpunaiset villasukat jalkoihini. Sen jälkeen käyn nopeasti tekemässä tarpeeni vessassa. Kun tulen takaisin huoneeseeni huomaan jonkun pojan ottamassa lakanoitani irti. 

"Jason?", kysähdän ja tuo kääntyy minun puoleeni nyökäten. Jesus, hän on komea. Ruskeat lyhyet hiukset ovat hieman sekaisin tuon päänsä päällä. Ruskeat hiukset korostavat tuon kirkkaan vihreitä silmiä. Terävät kasvon piirteet tulevat selvästi esille, puhumattakaan lihaksista, jotka paistavat tuon t-paidan lävitse. Jos minulla olisi se pyyhe, olisin jo tiputtanut sen. Vahingossa. Ei tuo kyllä Andrewia voita. Melkein voittaakin. Melkein..

"sä oot ilmeisesti Eva, joka kärsii veren vuodosta", Jason sanoo matalalla äänellän virnistäen. No joo? Tuli varmaan jo selville noista lakanoista. Plus en voi olla huomaamatta hänen ihanaa ääntään.

"kärsisitpä ite seittemän päivää veren vuodosta ja kaikista krampeista, jota se aiheuttaa. Ja sitä ei auta yhtään se että ne alkaa tällä tavalla", sanon, vaikka tuo ei ymmärrä ollenkaan mitä yritän selittää. Eihän miehet koskaan ymmärrä, ei tule ymmärtämäänkään, sen verran tyhmiä ovat. Kerrankin ollaan samaa mieltä.

"en ehkä ymmärrä, mut voinhan mä aina auttaa niiden kanssa", tuo sanoo ja huomaan tuon yhtäkkiä vaihtaneen lakanani tumman sinisiin lakanoihin. Tekisipä kaikki miehet niin. Fiksu poika, ei yritä edes ärsyttää. "joten nytten me mennään alas, vallataan olohuone hankitaan ruokaa ja aletaan katsomaan netflixiä", tuo lisää. En ole koskaan kuullut yhtään parempaa ideaa miehen suusta. Lähdemme siis alakertaan, tuo ottaa kantoonsa peittoni ja tyynyni, sillä pyysin niitä. Teemme sohvalle linnoituksen. (en ainakaan pyytänyt sitä). Makaan nyt sohvan kulmassa peittoon kääriytyneenä ja katsomme pyynnöstäni elokuvaa 'All the boys I've loved before'. En ainakaan halua nähdä sitä Noahin takia. Pfft, miksi edes kuvittelet niin?
Kuulemme molemmat kun ulko-ovi käy joten käännämme molemmat katseemme äänen suuntaan ja sieltä tulee kukas muukaan kuin Ethan. Hetkonen, seisooko joku hänen takanaan?