Millicent Morge ja lumottu maa

Osa 4 - Audriana on neuvoton

Audriana on neuvoton

Millicent ei pystynyt sisäistämään kaikkea sitä. "Minä.." hän aloitti Audrianan tarttuessa tämän käteen. "En tiedä" hän jatkoi hiljaa huokaisten.
Audriana nyökkäsi, mutta puristi yhä lujempaa Millicentin kättä. "Sinulla on puhdas sydän, valtikkani kertoi sen" hän kertoi epätoivon noustessa näkyviin tämän tiukan kuoren alta.
"Ei minulla edes ole mitään voimia" Millicent tivasi, mutta sääli Audrianaa ja tämän valtakuntaa laajentuessa hänen sisimmästään. "Haluan auttaa, mutta en osaa!"
"Sinulla on voimaa sisimmässäsi, vaikka sitä et tietäisikään" Audriana puristi jälleen Millicentin kättä ja silloin Millicent päätti toteuttaa kohtalonsa. "Hyvä on" Millicent myöntyi lopulta, mutta ei tiennyt siltikään yhtikäs mitään.
Audrianan kasvoille levisi pieni hymy ja hän opasti Millicentiä kulkemaan linnan käytävillä.
He ohittivat hienoja vierashuoneita, suuria takkoja sekä ihastuttavia taideteoksia. Yksi asia Millicentiä kuitenkin askarrutti. "En osaa taistella" hän totesi hiljaa Audrianalle, joka ei vastannut hänelle ennen seuraavaa suurta ovea.
"Ei sinun tarvitse, minä opetan sinua" Audriana totesi hymyillen avatessaan suuret ovet ruokasaliin, jonka keskellä oli pitkä ja koristeellinen pöytä sekä paljon Millicentin ikäisiä ruokailioita.
Meteli oli kova nuorten nauraessa toisilleen ja omille vitseilleen, mutta se laantui oitis heidän kuullessaan Audrianan huudahduksen: "Hiljaa!".
Kaikki kääntyivät Millicentiin ja Audrianaan. Millicent ei tykännyt olla huomion keskipisteenä, joten tämä kaikki sai hänen olonsa todella vaivaantuneeksi.
"Tässä on meidän uusi oppilaamme, Millicent!" Audriana esitteli jo valmiiksi vaivaantuneen Millicentin.
Millicentin katse kiinnittyi ruskeatukkaiseen poikaan, jonka vieressä oli tyhjä paikka. Pojan oranssi kaapumainen puku sai hänet näyttämään paljon vanhemmalta. Tyhjän paikan toisella puolella istui tyttö pitkien hopeisten hiusten kera.
Tytönkin päällä oli kaapu. Millicentin katsoessa tarkkaan jokaisella pöydässä istuvalla nuorella oli kaapu tai jokin muu sen tapainen asuste. Tyttö kiristi vyötänsä, mutta ei käsin. Hänen jalkansa taipuivat yhä uudestaan luonnottomimpiin asentoihin ja nyt hän sattui kiristämään vyötänsä. Myös hänen kätensä taipuivat äärimmilleen.
"Menehän istumaan" Audriana sanoi ja viittoi Millicentiä istumaan taipuvan tytön ja ruskeatukkaisen pojan väliin.
Heti Millicentin istuttua Audriana lähti ulos ovesta jättäen Millicentin hämmentyneenä muiden oppilaiden kanssa.
Audriana käveli pitkää käytävää, kunnes kääntyi ahtaalle ovelle, joka johti huoneeseen. Huoneessa istui mustapartainen mies, jonka silmälasit olivat pyöreät ja hyvin ohuet.
"Sinä tulit, Audriana" mies tuumasi sivellen pitkää partaansa, joka ylsi jopa tämän mustalle vyölle. Muuten miehellä oli rähjäiset nahkavaatteet ja pikimustat saappaat.
"Gustaf, tiedät hyvin, että en tulisi luoksesi ilman todella hyvää syytä. Olet ehkä veljeni, mutten silti pidä sinusta" Audriana huokaisi syvään kävellessä ikkunalle ja alkaen nojaamaan sitä vasten. "En tiedä, mitä tehdä".
"Meidän on tyynnytettävä sotaa, olemme menettäneet liikaa rakkaitamme tämän takia" Gustaf vastasi, mutta Audriana ei lämmennyt ajatukselle. "Meidän valtakuntamme on vaarassa, eikä diplomatia auta!" Audriana huusi veljelleen, joka astui askeleen lähemmäs.
"Sä muistat, mitä kävi Victorialle" Gustaf yritti kyyneleen valahtaessa poskelleen. Audrianan ilme venähti yhä tiukemmaksi. "Jos sinä et olisi ottanut sitä miekkaa, siskomme eläisi vielä!" Hän karjaisi jälleen. "Victorian kuolema ei ollut minun syyni, Fred tappoi hänet päästyään liian lähelle!" Gustaf huusi tällä kertaa todella lujaa.
Audriana murtui kyyneliin lyyhistyessään lattialle. "Minä en tiedä, selviänkö tästä enää" Hän voihkaisi Gustafille, joka silitti tämän päätä itkiessään mukana. "Minulla on ikävä siskoani, ikävä Victoriaa, mutta tämä sota on taisteltava loppuun" Hän jatkoi.
"En ole ikinä tykännyt sotia, mutta tiedät minun omaavaan pienen lapsen ja haluan suojella häntä" Gustaf puhui Audrianalle, joka kyynelehti edelleen. "Erik on hieno poika, se selviää kyllä" Audriana vastasi noustessaan ylös ja pyyhkiessään viimeisetkin kyyneleet pois kasvoiltaan.