Millicent Morge ja lumottu maa

OSA 5 - Uusi aamunkoi

Uusi aamunkoi

Pieni tuuli virtasi pitkin pimeää linnan pihaa. Se silitti hellästi suuria vuoria ja sai veden värähtelemään hennosti kauniissa lammessa linnan lähellä.
    Lammelta johti pieni polku linnaan, mutta se ei ollut ainoa, joka lammen luona oli. Millicent istui pitkä valkoinen mekko päällään lammen rannalla peilaten itseään lammen pinnasta.
     Lampea ympäröi muutama kivinen tolppa, joissa luki muinaisella kielellä jotain.
     Millicent näki yllään kirkkaan tähtitaivaan sekä tavallista suuremman kuun, joka oli jo painumassa alas antaen aamulle tilaa.
    Ilmassa Millicentin yläpuolella lensi kaksi valkoista kyyhkyä, jotka kuuluivat ilmeisesti Audrianalle ja tämän kummalliselle veljelleen, jonka Millicent oli jo kerran nähnyt menevän pieneen huoneeseen.
     Oli kulunut vasta muutama päivä, mutta Millicent ei tuntunut enää muistavan mitään positiivista vanhasta maailmasta, vain juopottelevia äitejä ja tiukkoja opettajia. Audriana oli sentään rento, vaikka Millicent ei tajunnut hänen puheistaan mitään. Ei hän osannut venyttää kaulaansa viittä kertaa kehonsa ympäri tai kiskoa totuuksia toisista maagisella sauvalla.
    Millicent tuijotti hiljaa peilikuvaansa. Pitkät ruskeat hiukset ja siniset silmät, ei mitään taikuuteen viittaavaa.
    Hän painoi sormensa lampeen, mikä sai peilikuvan värähtelemään hiljaa. Millicent tuijotti sitä ilmeettömänä, sillä ei hän tiennyt mistään. Hän oli eksynyt kuin tuo laumastaan irtautunut lintu.
    Pian Millicent käänsi katseensa polulle ja huomasi kuinka eräs poika käveli lammen vastakkaiselle puolelle. Poika ei nähnyt Millicentiä, mutta Millicent tunnisti pojan siksi oranssipukuiseksi pojaksi ruokasalissa.
    Poika kumartui Millicentin tavoin lammen ylle. Hän otti taskustaan pienen valokuvan, mutta Millicent ei nähnyt, mitä siinä oli.
    Pojasta näki, että suru oli viiltynyt tämän sisälle terävänä nuolena. Hän laski valokuvansa lampeen ja katsoi hiljalleen, kun valokuva painui lammen pohjaan kastuessaan vetiseksi.
   Kuvan upottua poika nosti katseensa ja huomasi valkomekkoisen Millicentin tummine hiuksineen. Hän nousi hiljaa ylös ja lähti kävelemään kohti Millicentiä.
    Millicent pysyi paikallaan tuijottaen pojan tyyntä ilmettä. Hän näki kuinka poika istuutui hänen viereensä. Se oli yllättävää, koska Millicent oli odottanut enemmänkin potkua päähän, kuin istumista viereen.
     "Miksi sä oot täällä?" Poika kysyi mahdollisimmat tyynesti, mutta suru kuului hänen äänestään. "Etsin rooliani" Millicent vastasi mahdollisimman pelkistetysti.
     Poika nyökkäsi hiljaa. Hänen silmänsä näyttivät Millicentin mielestä surullisen rusakon silmiltä, joka on juuri joutunut jonkin suuren ja mahtavamman kitaan. Poika sulki surulliset silmänsä ja avasi suunsa, joka näytti puolestaan joltain josta Millicent tykkäsi. Se ei ollut jäätelö tai ihana kirja, jossa ei ollut yhtään keltaista. Millicent ei oikeastaan tiennyt, miltä se näytti, mutta hän tykkäsi siitä.
    Millicent kuitenkin jäi odottamaan pojan vastausta vakavoituneesti. Poika alkoi puhumaan hennolla äänellään. "Tänä yönä" Hän aloitti, mutta hänen sanansa takertuivat nopeasti kurkkuun. Poika kuitenkin jatkoi: "Tänä yönä isäni kaatui keskellä tätä sotaa".
     Millicentin myötätunto heräsi poikaa kohtaan. "Tiedätkö kuka sen teki?" Hän kysyi pojalta mahdollisimman sympaattisesti. Poika nyökkäsi. "Sen teki itse Roberton luotettavin herttuatar, joka on palvellut herraansa jo miltei kolmekymmentä vuotta".
      Millicent muisti Roberton Audrianan puheista. Roberto hallitsi satanismin alle langettamiaan kansalaisiaan. Nyt paha on noussut jälleen ja demonien lailla kansalaiset yrittävät tuhota kaiken.
     Yllättäen poika jatkoi puhettaan. "Se nainen vietiin sotavangiksi jo ensimmäisen sodan alussa" hän kertoi, mutta Millicent aavisti pojan puhuvan vielä lisää. Se piti paikkaansa. "Hän pakeni saatuaan vartijan pauloihinsa".
      Millicent pysyi hetken vaiti. "Otan osaa" Hän pystyi viimein sanomaan. Hän oli todella huono lohduttamaan, mutta pojalle se merkitsi paljon.

\\ Hellou, eli tosiaan mulla on ollut vähän ongelmia tän julkaisemisessa, mutta toivottavasti jatkossa toimii moitteetta!//