Give me love

1. Luku

En keskittynyt biologian tunnilla ollenkaan. Päässäni pyöri vain se, että mitä John aikoisi tehdä minulle koulun jälkeen.

-Harry, tunti loppui jo, voit mennä, opettajamme sanoi ja heräsin taas ajatuksistani ja katsoin luokkaa. Se oli tyhjä, lukuunottamatta meitä kahta.

-Aa, joo. Hyvää päivänjatkoa, sanoin.

-Onko sinulla kaikki hyvin? Et ollut tunnilla yhtään mukana.

-Öö joo, on, valehtelin pala kurkussa. Todellisuudessa mikään ei ollut hyvin.

-Kerrothan jos jokin vaivaa?

-Joo tottakai, vastasin ja juoksin ulos luokasta.

Päätin mennä koulun taakse, vaikka minua pelotti kamalasti. Kulman takana näin Johnin ja hänen kaverinsa.

-Katos, ajattelin ettet tulis. Olisin tosin hakenut sut kotootas, joten hyvä että tulit, John nojasi puuhun ja hänen kaverinsa nauroivat.

-Oliko sulla jotain asiaa? kysyin ja kävelin arasti lähemmäs.

-Oli, tuus tänne.

Kävelin Johnin eteen jolloin tämä tarttui minua paidan kauluksesta kiinni ja työnsi puuta päin.

-Lopeta, sattuu, valitin, mutta John ei ottanut tätä kuuleviin korviinsa.

-Miksi petit meidät homo? Petit koko koulun.

-Päästä irti!

-En, ennenkuin kerrot, että miksi petit meidät.

-Ei kuulu sinulle, vastasin, jolloin John löi minua ja heitti maahan. Tunsin kuinka huulestani alkoi vuotaa verta. En enää pystynyt pidättää kyyneleitä, vaan aloin itkemään maassa.

-Tuliko paha mieli? joku Johnin kavereista nauroi ja potkaisi minua mahaan.

-Miksi teette näin? itkin ja pidellen mahaani.

-Koska olet sairas.

He lähtivät nauraen ja jäin maahan makaamaan.

Kun kykenin nousemaan ylös, maailma pyörähti 360 astetta ja kaaduin uudelleen. Toisen pystyynnousuyrityksen jälkeen pääsin kävelemään kotiin.

Kun pääsin kotiin, laitoin takkini naulakkoon ja potkin tummansiniset converseni jaloistani pitkin eteistä.

Kävelin vessaan puhdistamaan haavaa huulessani, onneksi se oli pieni, eikä verta tullut paljon. Katsoin itseäni peilistä ja mietin kertoisinko äidille. Ehkä jätän väliin, kuitenkin tilanne vain pahenee.

Olen tämän illan ja yön yksin kotona, joten päätän katsoa olohuoneessa elokuvan. Selailen netflixiä tovin, mutta en löydä mitään mitä katsoa. Heitän kaukosäätimen ruskeaan nahkatuoliin ja käyn makaamaan sohvalle.

-Voi jos löytäisin jonkun. Jonkun jolle voisin puhua mitä vaan, jonkun joka välittää, ystävän,

kuiskaan hiljaa ja päätän ottaa päiväunet.

Herään kolmelta aamuyöstä, ja huomaan nukkuneeni melkein kymmenen tuntia. En saa enää unta joten räplään puhelintani.

Katson puhelimestani sähköpostit, pari mainosta ja yksi.. Rehtorilta? Hän harvoin lähettää oppilaille sähköpostia.

Katselen pyörivää latausmerkkiä kunnes viesti aukenee.

'Hei 9D-luokkalainen.

Luokallesi on tulossa huomenna uusi oppilas, toivota hänet tervetulleeksi. Luokanvalvojanne pyytää sitten jotakuta näyttämään oppilaalle paikkoja.