Give me love

3. Luku

Louis

Ajattelin koko yön Harrya. Haluaisikohan Harry enää olla edes ystäväni. Kerroinko ihastumisestani liian aikaisin?

-Aikahyppy kouluun-

Etsin Harrya katseellani koulun pihalta. Huomasin hänet istumassa penkillä.

-Harry, moi, sanoin hiljaisesti kun olin kävellyt hänen luokseen.

-Louis? Onko kaikki hyvin?

-Haluathan sä olla mun kaveri vielä? kysyin pitäen katseeni maassa.

-Häh? Tottakai! Miksi en? Harry ihmetteli huvittuneena ja halasi minua.

-No kun.. Mä kerroin sulle eilen siitä jutusta.

-Äh, mä ymmärrän. Älä nyt luule, että suutuin sulle.

-No sitä mä kyl aattelin..

-Hassu, Harry nauroi ja suukotti poskeani.

harry

Kävelin historianluokkaan Louisin kanssa ja istuimme paikoillemme, opettajamme ei ollut tullut vielä.

-Louis, voitko tulla meille tänään? kysyin vieressäni istuvalta pojalta.

-Joo, tottakai!

-Miks Louis oot ton hintin kanssa? Saisit paljon parempia kavereita! Matt, yksi kiusaajistani huusi takarivistä. Tiedän, että olen vahvempi kuin he, mutta kaikki tuo sattui.

-Kasvahan vähä, Louis sanoi ja jatkoi piirrustustaan. Hän piirsi sitä kaikki välkät, eikä suostunut kertomaan mitä hän piirsi.

Matt näytti meille keskisormea ja nauroi kavereittensa kanssa.

Tunti kului hitaasti. Meillä olisi seuraavaksi luento, jonka pitäisi rehtori. Kuulemma turvallisuudesta koulussa tai jotain.

Luento olikin kiinnostavampi mitä kuvittelin. Jaksoin kuunnella sen loppuun, ja jopa kirjotin vähän vapaaehtoisia muistiinpanoja aiheesta. Luennon jälkeen meillä oli ilmoittautuminen seuraavan jakson kursseille, koska huomenna alkaisi joululoma. Sään puolesta voisi olla syksy tai kevät, lunta ei ollut yhtään ja sää oli lämmin. Mikäs siinä.

Kävelin Louisin vieressä meille.

-Mennäänkö tosta metsän läpi? Se on vähän pidempi reitti, mutta haittaako se? kysyin.

-Mennään vaan, Louis vastasi ja kävelimme metsään.

-Sä oot tosi kiva tyyppi, Louis sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen.

-Oikeesti? kysyin ja pysähdyin.

-Miks olisin sanonu tollasta vitsillä? Louis virnisti ja kohotti toista kulmaansa.

-Öh, tota... kiitos, naurahdin. Tunsin oloni hölmöksi.

-Tuu nyt, Louis otti kädestäni kiinni ja veti minua perässään.

-Kato, vadelmia! Louis osoitti marjapensaita ja kyykistyi niiden juurelle.

-Otatko? hän nousi ja ojensi kämmenellään olevia vadelmia. Nappasin yhden suuhuni. Ne olivat vähän happamia, mutta samalla makeita ja tosi hyviä.

-Ota nyt toinen, me ovat niin pieniä, Louis sanoi ja laittoi yhden marjan suuhuni.

-Kiitos, mennäänkö jo?

-Mikä kiire?

-Noh.. Äh, sinä voitit, sanoin ja istuin maahan. Louis istui viereeni ja söi marjoja.

-Haluatko jäädä huomenna yöksi? kysyin.

-Kysyn sitä äidiltä, Louis sanoi ja nojasi minuun.

-Louis.

-Harry?

-Mä pidän susta. Oikeasti. Enemmän kuin kaverina.

-Niin?

-Haluaisin alkaa seurustella sun kanssa.

-Kyllä se mulle käy, Louis sanoi hermostuneena. Samalla tunsin kun käteeni putosi vesipisara.

-Alkaa sataa. Mennäänkö? sanoin ja nousin ylös.

-Joo, Louis ojensi kätensä ja vedin hänetkin seisomaan.

Alkoi sataa kovempaa.

-Mennään nopeesti, ei oo enää pitkä matka, sanoin ja lähdin kävelemään reippaammin. Kävelimme jalkakäytävää pitkin kunnes Louis pysähtyi.

-Tule nyt, sanoin ja osoitin eteenpäin.

-Tuu lähemmäs, Louis sanoi ja kävelin pari askelta lähemmäs häntä. Olimme miltei kiinni toisissamme. Katselin hetken Louisin merensinisiä silmiä kunnes hän painoi huulensa omilleni. Hän suuteli minua. Oikeasti. Unelmieni mies suuteli minua. Laitoin käteni miehen alaselälle ja vedin häntä lähemmäs. Louis piti toisella kädellä kiinni kiharoistani ja toista hän piti selälläni silitellen sitä.

-Rakastan sinua Harry, Louis kuiskasi suudelman välistä.

-Niin minäkin sinua Louie.

------

kirjotin tän nyt puhelimella :D anteeks tää kamala kesto, mulla hävisi yhessä vaiheessa inspiraatio, ja olin kirjottanu tätä lukua ihan sikana, mutta poistin kaiken tekstin. ja tästä "kakkosversiosta" tuli paljon parempi ;D

kirjotan seuraavaa lukua viikonloppuna, julkaisupäivää en tiedä, saattaa tulla sunnuntaina tai sitten ensviikon puolella!