2. Luku

747 48 5
                                    

-M-mitä sanoit? kysyin nyyhkytyksen keskeltä Louisilta.

-Voin olla ystäväsi. Jos siis haluat.

Hymyilin ja halasin Louisia tiukemmin.

-Todellakin haluan! Minulla oli ystäviä viimeksi ala-asteella! hymyilin ja Louis hymyili myös ja katsoi minua.

-Mennäänkö tunnille? Louis kysyi ja tarttui kädestäni. Perhoset lensivät vatsassani ja jähmetyin.

-Haloo? Louis naurahti ja havahduin.

-Eh, tota, mä taidan mennä kotiin.. Meen sanomaan opettajalle.

-Ootko kipeä?

-En, mä vaan.. tai.. en haluis nyt olla noiden tyyppien lähellä, sanoin hiljaa ja pidin katseeni tiukasti lattiassa samalla kun Louis piti kädestäni kiinni.

-Aa okei, ymmärrän.

-Haluutko tulla koulun jälkeen meille? rohkenin kysymään ja katsahdin sinisilmäistä poikaa joka hymyili pienesti.

-Joo, voin mä tulla. Mut mennään nyt luokkaan, muut varmaan ihmettelee.

En vastannut mitään vaan lähdin kohti luokkaa. Luokassa valehtelin Mrs. Heaneylle, että minulla oli huono olo ja päänsärkyä. Pääsin lähtemään kotiin, mutta ensin kirjoitin Louisille osoitteeni ja numeroni pienelle, kellertävälle lunttilapulle.

-Harry, mikä se on? Mrs. Heaney kysyi.

-Lappu Louisille, että hän tietää numeroni ja voi kertoa tämän päivän läksyt, valehtelin. Heaney nyökkäsi ymmärtävästi ja hipsin ulos luokasta,

Nukuin kotona muutaman tunnin ja herättyäni oloni oli jo parempi. Ei minulla mitään päänsärkyä ollut, kamala olo vaan Johnista ja muista pojista. Katsoin mustaa iPhone nelostani, johon oli tullut viesti Louisilta:

'Hei Harry, voinko tulla jo sinne? Eihän sua enään harmita ne pojat? Vastaathan pian, Louis x'

Sydämeni löi tuhatta ja sataa. Louis oikeasti välitti minusta. En voinut uskoa tätä. Vastasin Louisille:

'Joo, heräsin juuri. Tule vaikka heti, nähdään kohta! Harry :)'

Painoin 'lähetä' -kohtaa ja pieni merkkiääni kuului puhelimesta, että viesti lähti. Näkisin pian taas Louisin ja voisin olla hänen kanssaan! En malttanut odottaa. Vaihdoin mustat farkkuni harmaisiin collegehousuihini ja valkoisen t-paidan paljaan ylävartaloni peitoksi.

Selailin hetken puhelintani, kunnes kuulin ovelta koputuksen. Ryntäsin alakertaan avaamaan puista ulko-ovea. Oven ulkopuolella seisoi ruskeahiuksinen, valkoiseen paitaan ja farkkuihin pukeutunut Louis, joka hymyili upeaa hymyään.

-Moi, hän sanoi ja heilautti kättään.

-Terve, tuu sisälle vaan, hymyilin ja väistyin pojan tieltä.

Menimme olohuoneeseen istumaan. Istuimme pitkässä hiljaisuudessa, minä mustalla nahkasohvalla ja Louis vieressäni. Noin kymmenen minuutin hiljaisuuden jälkeen Louis avasi suunsa:

-Mä.. haluisin kysyä jotain..

-Kysy pois, hymyilin ja katsoin poikaa.

-Ootko.. ootko sä siis homo? huomasin miten kiusaantunut Louis oli.

-Joo, oon mä. Ei kai se haittaa? kysyin perään nopeasti. Toivoin, ettei Louis nyt vihaisi minua.

-Ei. Ei yhtään. Koska.. Okei, tää saattaa kuullostaa hullulta, mä oon tuntenut sut vasta tän päivän ja en oo ees puhunu sulle paljon ja mä.. Louis oli aivan paniikissa.

-Mä.. taidan olla ihastunut suhun. Tuijotin vain häntä, en tiennyt mitä sanoa.

-Mä... aloitin mutta en jatkanut lausetta.

-Sä?

Purskahdin itkuun. Taas.

-Harry mikä on?! Anteeks ei ollu tarkotus pelästyttää tai mitään! Louis kysyi hätääntyneenä ja halasi minua.

-Ei, et todellakaan pelästyttänyt. Vaan että kukaan, ei KUKAAN, oo koskaan ollu ihastunu muhun, en oo koskaa seurustellu kenenkään kanssa, mulla ei oo ollu vuosiin ystäviä. Ja nyt mun elämä on muuttunut muutamissa tunneissa. Sä oikeesti välität. Rakastan sua. En tiiä oonko viel valmis suhteeseen mut..

-Mä ymmärrän Harry, Louis laski kätensä olkapäälleni.

-Ei oo mikään kiire.

Nousimme ylös ja halasin vielä poikaa.

-Kiitos Louis, sanoin ja painoin pienen suukon tämän poskelle. Huomasin miten Louis punastui, hän oli suloinen.

-Eipä mitään, hän vastasi naurahtaen.

-Eh, tota, mun pitää nyt varmaankin mennä kotiin. Nähdään huomenna.
-Joo, moikka, Louis sanoi ja saattoi minut vielä ulko-ovelle.

Kotiin päästyäni selailin Twitteriä ja Instagramia, kunnes huomasin, että kello oli jo sen verran, että päätin mennä nukkumaan. Nukahdin hymyillen, en ole pitkään aikaan ollut näin onnellinen.

-------

OMG olin unohtanut tän ficin kokonaan! Anteeks ettei oo tullu pitkään aikaan lukua, ja Anteeks että tää on näin lyhyt! Yritän saada uuden luvun tälle viikolle, mutta mulla on tosi kiire koulussa ja harrastuksissa koko ajan.

Cu <3

Give me loveWhere stories live. Discover now