Toit minulle joulun

1. luku

A/N: Heisan rakkaat vanhat sekä uudet lukijani! Tästä starttaa jouluinen minitarina, luvassa uusi luku päivittäin aina jouluaattoon asti. Kuten aina, toivotan kaiken palautteen ja kommentit lämpimästi tervetulleiksi. Toivon kovasti teidän tykkäävän tarinasta. Ihanaa joulunaikaa kaikille!

x S

———————————————————

"All I want for Christmas is you", Mariah Carey laulaa ikivihreää jouluklassikkoaan työpaikkani keskusradion kautta.

"Pikemminkin all I want for Christmas is snow ja vähän äkkiä", työkaverini ja hyvä ystäväni Julia sanoo nojautuen tuolissaan taaksepäin. Hymähdän hänen kommentilleen. Helsingissä on satanut vettä viimeiset kolme päivää, eikä tulevien viikkojen sääennuste lupaa asiaan mitään muutosta. Ja jouluaattoon on enää reilut kaksi viikkoa!

"Voi Iisa, helppohan sinun on siinä hymähdellä kun täydellinen poikaystäväsi kutsui sinut luokseen Kanadaan jouluksi", Julia sanoo näyttäen mukamas nyrpeältä, vaikka tiedän hänen olevan onnellinen puolestani.

"Sitä hän on. Nimittäin täydellinen", huokaisen ja lennähdän jo mielessäni Kanadaan poikaystäväni Ethanin käsivarsille.

Tästä joulusta tulee täydellinen. Kaikkien aikojen The Joulu. Luvassa on kaksi ihanaa viikkoa täynnä mistelinoksia, hyvää ruokaa, pitkiä kävelylenkkejä satumaisissa talvimaisemissa sekä tietysti paljon seksiä takkatulen loisteessa. Miten kauan olenkaan odottanut tätä! Tarkemmin sanottuna kolme kuukautta, kolmetoista päivää ja kymmenen tuntia. Sen verran aikaa on kulunut siitä kun Ethan ehdotti yhteistä joulunviettoa.

"Miten kateellinen minä olenkaan! Olet kyllä onnentyttö kun löysit tuollaisen kundin", Julia huokaisee, enkä voi muuta kuin nyökytellä. Onnekas minä olen kyllä ollut.

Koko jutun piti olla pelkkä kesäromanssi, tai sellaisena se ainakin alkoi. Olimme heinäkuussa tyttöporukalla viettämässä iltaa Hernesaaressa kun kanssamme samaan pöytään istahti sattumalta kolme kanadalaista interreilaajaa. Ethan oli yksi heistä. Hänen ruskeat silmänsä ja punertavanruskeat hiuksensa veivät jalat altani heti kättelyssä, ja hups vain. Päädyimme lakanoiden väliin jo ensimmäisenä yönä! Sellainen ei ole lainkaan minun tapaistani, mutta yolo, olen nuori vain kerran (ja mitä näitä nyt on).

Vietimme Ethanin kanssa kaksi kiihkeää päivää ja kolme vielä kiihkeämpää yötä, jonka jälkeen hän jatkoi kavereidensa kanssa junalla Pietariin. Olin tuona päivänä murheissani, koska luulin etten koskaan enää näkisi häntä. Emme nimittäin luvanneet toisillemme mitään, emme edes vaihtaneet puhelinnumeroita. Olisi ollut typerää olettaa, että jutusta olisi tullut jokin elämää suurempi rakkaustarina (vaikka siitä salaa hieman haaveilinkin).

Yllätykseni oli siis suuri, kun kuukautta myöhemmin Ethan otti minuun yhteyttä Instagramissa ja kertoi ajatelleensa minua koko tämän ajan. Hän kertoi, ettei voisi kuvitellakaan olevansa kenenkään toisen kanssa. Voi sitä ilon ja onnen päivää! Siitä lähtien olemme olleet käytännössä erottamattomat (tai ehkä usean tuhannen kilometrin välimatkaa voisi sanoa jonkinlaiseksi eroksi, mutta tiedätte mitä tarkoitan). Aikaeron huomioimisesta, jatkuvasta puhelimen näpräämisestä ja myöhäisistä puhelinsoitoista onkin tullut minulle arkipäivää. Mutta vain viiden päivän kuluttua saan jälleen nähdä Ethanin!

"Eikö sinua harmita ettet saa viettää joulua perheesi kanssa?" Julia kysyy vetäen minut alas pilvilinnoistani.

Pudistan päätäni. "Ei ollenkaan. Siskonihan on edelleen vaihdossa Jenkeissä, eikä ole tulossa kotiin jouluksi. Äiti ja isä puolestaan varasivat matkan Thaimaaseen samalla hetkellä kun kerroin heille Ethanin kutsusta, joten porukatkaan eivät ole Suomessa. Päätimme pitää uuden joulun sitten kun kaikki ovat maisemissa."