Toit minulle joulun

2. luku

A/N: Tarinan toisessa luvussa palaamme lumiseen Woodhill Lakeen, jossa päähenkilömme on juuri kokenut elämänsä järkytyksen....

x S

———————————————————-

"Minä olen Ethan", Michael sanoo ja salissa vallitsee hetken aikaa syvä hiljaisuus, jonka rikon purskahtamalla hermostuneeseen kikatukseen.

"Hyvä vitsi", sanon ja pyyhin silmiäni. "Ethan on kyllä melkoinen. Hänhän sinut tänne lähetti, vai mitä? Vai mitä?" kysyn uudelleen kun Michael ei edelleenkään sano mitään, vaan ainoastaan katsoo minua kiusaantunut ilme kasvoillaan. Tarkemmin ajateltuna hänen äänensä kuulostaa kyllä tutulta, mutta olenko tosiaan voinut olla näin typerä? En osaa muuta kuin tuijottaa häntä.

"Olen pahoillani, mutta tämä on totuus", Michael sanoo hetken kuluttua.

Pudistan päätäni. "Mutta miten se olisi muka mahdollista? Minähän tunnen oikean Ethanin. Tapasin hänet kesällä Suomessa, hänen kanssaan minä olen puhunut koko syksyn. Eikö niin?"

Michael selvittää kurkkuaan. "Sinä olet puhunut minun kanssani. Ethan on minun serkkuni. Hän kertoi sinusta syksyllä palattuaan reissultaan. Hän kehuskeli teidän jutullanne ja näytti kuvia sinusta. Olit mielestäni kaunis, ja Ethan teki väärin puhuessaan sinusta sillä tavalla."

"Joten sinä etsit Iisan internetistä ja esiinnyit hänelle Ethanina?" Liam kysyy puuttuen puheeseen. Olen shokissani tyystin unohtanut Liamin läsnäolon, ja käännän katseeni häneen. Hän näyttää tuimalta.

"Niin", Michael piipittää. "Halusin vain tarkistaa, että sinulla oli kaikki kunnossa. Mutta sitten minä... Minä vähän niin kuin rakastuin sinuun, ja homma karkasi käsistä."

"Niinkö luulet? Sinun takiasi tämä tyttö lensi tuhansien kilometrien matkan viettääkseen joulua ihmisen kanssa, joka ei edes tiedä hänen olevan täällä!" Liam sanoo kuulostaen hetki hetkeltä äkäisemmältä.

"Ymmärsinkö nyt oikein? Ethan ei siis olekaan ottanut minuun yhteyttä, vaan se olitkin sinä? Koko tämän ajan se olit sinä?" kysyn ääni väristen.

"Niin. Se olin minä. Oikea Ethan on tällä hetkellä Intiassa. Hän ei juurikaan käytä somea, joten saatoin vähän lainata hänen Instagram-tiliään", Michael mutisee.

"Mitä minä sitten teen täällä? Miksi pyysit minut tänne?" kysyn itku kurkussa.

"Koska meillä synkkasi niin hyvin! Kai minä vain ajattelin, että jos tapaisimme ja saisimme tilaisuuden jutella kasvotusten...", Michael selittää, mutta hänen innostunut äänensävynsä hiipuu kun hän näkee tyrmistyneen ilmeeni.

"Niin minä mitä? Rakastuisin sinuun ja vajoaisin käsivarsillesi?" kysyn ääni järkytyksestä kireänä.

Michael kohauttaa olkapäitään. "Niin, miksei? En ole ehkä samanlainen adonis kuin Ethan, mutta eihän ulkonäkö merkkaa kaikkea. En usko sinun olevan niin pinnallinen ihminen, että se todella merkitsisi sinulle niin paljon."

"Ei tässä ole kyse ulkonäöstä!" huudan ja nousen seisomaan niin että tuolini kaatuu. "Kyse on siitä, että kaikki nämä kuukaudet sinä valehtelit minulle! Olet minua lähes viisitoista vuotta vanhempi enkä tiedä sinusta mitään! Miten voit siis kuvitellakaan, että meistä ikinä tulisi jotain?"

"Koska sinä tunnet minut", Michael sanoo ja nousee myös seisomaan. Tajuan hänen olevan minua lyhyempi. "Iisa, kyllähän sinä tunnet minut. Me olemme keskustelleet lukemattomia ja taas lukemattomia tunteja! Iisa, minä...", hän sanoo ja ottaa askeleen minua kohti. Vetäydyn vaistomaisesti Liamin leveän selän taakse.