Toit minulle joulun

3. luku

A/N: Tarinamme kolmannessa luvussa Woodhill Lake joutuu lumimyrskyn kouriin, mutta saattaapa myräkän keskellä myrskytä myös tunteet...

x S

——————————————————

Ennustukset myrskystä osoittautuvat oikeiksi. Yön aikana kehittyy valtaisa lumimyräkkä, joka jatkuu vielä seuraavana aamuna kun herään uudessa huoneessani. Huone on edellistä pienempi, mutta viihdyn täällä. Ainakaan Ethanin (tai oikeastaan Michaelin) haamu ei enää leijaile ilmassa.

Nousen istumaan sängyn reunalle pää yhä unenpöpperössä. Tuntiessani puulattian viileyden varpaitteni alla nousen ja puen villasukat jalkaani. Takassa on palanut tuli läpi yön, joten minulla on onneksi muuten mukavan lämmin. Hipsuttelen ikkunalle ja raotan varovasti verhoa. Jep. Ulkona sataa yhä sankasti lunta, ja näen lumen kinostuneen korkeiksi kasoiksi majatalon ympärille. Näky on tavallaan aika romanttinen.

Eilisiltainen vetoni kaduttaa minua hitusen, sillä ajatus siitä että olen viikon jumissa Woodhill Lakessa on jollain tapaa vastenmielinen. Avustin Isabellaa keittiössä koko eilisillan, ja pääsin nukkumaan vasta kun viimeisetkin tiskit oli tiskattu. Jalkojani särki ja kroppani huusi hoosiannaa, jonka lisäksi olin henkisesti uupunut välteltyäni koko illan salissa iloisissa merkeissä retriitin avajaisia viettäneitä pariskuntia sekä Tamaraa, joka oli järjestänyt ällösöpöjä parisuhdeleikkejä koko illan ajaksi. Hyi olkoon.

Käyn nopeasti suihkussa ja pukeudun sitten farkkuihin ja siniseen villapaitaan, jonka jälkeen avaan puhelimeni. Äiti on näköjään vastannut hänelle eilen lähettämääni sähköpostiin.

Hei kulta. Ikävä kuulla, että Ethan sairastui norovirukseen ja joutui perumaan joulunne. Toivottavasti et saa tartuntaa! Kiva kuitenkin kuulla, että siellä on mukavaa ohjelmaa ja päätit jäädä hieman pidemmäksi aikaa. En haluaisi sinun viettävän joulua yksin. Lähetä minulle tekstiviestillä paluulentosi tiedot, niin varaan sinulle liput. Pysy turvassa. Rakkaudella äiti. PS. Meillä on kaikki hyvin. Isäsi ehti tosin polttaa jo nenänsä. Sama juttu joka kerta.

Okei. Saatoin hieman, siis ihan vain pikkiriikkisen valehdella siitä mitä "Ethanin" kanssa lopulta tapahtui. Miksi huolestuttaa äitiä turhan tähden? En näe sille mitään syytä. Sillä kuinka paljon minua huijatuksi tuleminen hävettää, ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa.

Tassuttelen huoneestani vastaanottoaulan kautta baarin puolelle missä retriittiin osallistuvat pariskunnat parhaillaan nauttivat aamupalaa. Yäk. Livahdan nopeasti keittiöön, missä Isabella puolestaan puuhailee täyttä vauhtia aamupalan kanssa.

"Pidätkö sinä koskaan vapaapäivää?" kysyn häneltä ja nappaan voileivän pöydällä olevalta tarjottimelta.

"Melko rohkeita asiakkaita meillä kun noin vain tunkevat keittiöön. Vaikka sinähän taidat itseasiassa olla uusin työntekijämme", Isabella naurahtaa ja pyyhkii käsiään esiliinaansa. "Tässä työssä ei tunneta vapaapäiviä. Yritys pitää sekä minut että Liamin kiireisenä."

"Onko tämä perheyritys?" kysyn ja istahdan emännänjakkaralle. Isabella ojentaa minulle mukillisen kahvia, jonka otan kiitollisena vastaan.

"Isoisämme perusti tämän paikan, ja isäni jatkoi hänen työtään. Isä kuitenkin menehtyi sydänkohtaukseen kolme vuotta sitten, jolloin kaikki jäi Liamin harteille. Se on tavallaan aika harmi, sillä hän joutui luopumaan monesta asiasta. Sellainen Liam kuitenkin on. Hän kantaa vastuunsa, eikä milloinkaan valita", Isabella kertoo tyynesti ja kääntelee lastalla suuressa pannussa paistuvaa munakokkelia. Haluaisin kysyä mistä kaikesta Liam on majatalon takia joutunut luopumaan, mutta Isabellalla on jo muut asiat mielessään. "Edith!" hän huutaa tarjoilijana toimivalle nuorelle tytölle, joka ryntää keittiöön posket punaisina.