Toit minulle joulun

4. luku

A/N: Tarinan neljännessä luvussa tunnelma tiivistyy, ja ehkäpä luvassa on myös ripaus romantiikkaa...?

x S

———————————————————

Vaikka minulla ehkä olikin pahoja aavistuksia keskiviikon tanssiaisista, ilta kuitenkin onnistuu yllättämään minut positiivisesti. Isabella oli oikeassa sanoessaan koko tienoon väen kokoontuvan paikalle, sillä majatalon ravintola on yhdeksään mennessä tupaten täynnä niin paikallisia kuin majatalon vieraitakin. Tunnelma on aidosti lämmin ja välitön, eivätkä toisiinsa liimautuneet pariskunnat ole tänään kaiken keskipisteenä. Se sopii kaltaiselleni katkeroituneelle eukolle paremmin kuin hyvin.

Uutena kasvona herätän jonkin verran kiinnostusta paikallisten keskuudessa. Ihmiset ovat kuitenkin hirvittävän mukavia. He ovat kiinnostuneita kuulemaan Suomesta ja tietenkin minä kerron heille, ettei kaduillamme tallustele jääkarhuja tai mitään sellaista. Intoudunpa jopa tanssimaan yhden tanssin erään noin satavuotiaan herrasmiehen kanssa. Jaken bändi "About Hill" soittaa sangen meneviä biisejä, joiden mukana on helppo tanssia (tosin minulta kuluu hiukan energiaa vältellessäni Jaken flirttailuyrityksiä, joita hän parhaansa mukaan kohdistaa minuun aina kun katseemme kohtaavat).

Yritän Isabellan nevon mukaisesti keskittyä hauskanpitoon. Nimenomaan siis yritän, sillä olenhan kaikesta huolimatta kuitenkin yhä sydänsuruinen. Jollain tapaa rinnassani poltteleva tuska on kuitenkin viime päivien aikana hitaasti irrottanut otettaan. Minun täytyy myös yrittää suhtautua asioihin järkevästi. Miten voisin olla rikki sellaisesta mitä ei koskaan ollutkaan? Ethan oli loppujen lopuksi pelkkä kesäromanssi, ja sellaiseksi hän saa jäädäkin. Mitä taas tulee Michaeliin, niin hänen olemassaolonsa olen päättänyt unohtaa. Ja piste.

Operaatio Isaaron ei harmikseni etene mihinkään suuntaan. Isabella on jumissa baaritiskin takana, eikä seuraani pakoileva Aaron edistä asiaa yhtään. Hän pysyttelee visusti poissa näköpiiristäni, ja minusta tuntuukin että hän aavistaa minun juonivan jotain hänen päänsä menoksi.

Ilta on kuitenkin kaiken kaikkiaan hauska, ja ennen kuin huomaankaan kello lähestyy jo puoltayötä. Se tarkoittaa sitä, että on koittanut hitaiden aika. Toisin sanoen tämä on se hetki, jolloin pariskunnat valuvat tanssilattialle nuoleskelemaan toisiaan. Se on myös minun merkkini vetäytyä yöpuulle.

Olen juuri aikeissa hiippailla takavasemmalle kun huomaan Aaronin norkoilemassa Isabellan lähettyvillä baaritiskillä. Hän näyttää muka huolettomalta, ikään kuin hengailisi siinä muuten vaan. Sehän ei toki ole totuus, sillä poikaparka yrittää varmaankin keksiä päänsä puhki keinoja lähestyäkseen Isabellaa. Jään tarkkailemaan tilannetta suuren joulukuusen varjosta, mutta tuskastun näkemääni alta aikayksikön. Aaron tarvitsee selvästi pienen tuuppauksen päästäkseen alkuun, ja tiedän juuri sopivan henkilön häntä auttamaan. Ehkä pääsen kuin pääsenkin toteuttamaan amorin intuiitiota.

Astelen baaritiskille muina naisina. "Onko teillä kivaa?" kysyn aurinkoisesti ja vilkaisen Aaronia, jonka poskille on kohonnut hentoinen puna.

Isabella nyökkää. "Melko kiireinen ilta, mutta olen kyllä nauttinut tästä."

Katselen Isabellaa näennäisen huolestuneena. "Näytät kyllä aika uupuneelta. On aika päästää sinut pitämään hieman hauskaa", totean ja marssin tiskin taakse. "Alahan mennä siitä, minä tuuraan sinua."

"Sinäkö?" Isabella kysyy ja katselee minua epäluuloisesti. "Osaatko sinä muka--?"

"Se mitä en tiedä voin kysyä veljeltäsi", sanon viitaten katseellani Liamiin, joka palvelee keski-ikäistä naisporukkaa tiskin toisessa päässä. "Vai mitä Liam?" huikkaan hänelle.