Toit minulle joulun

6. luku

A/N: Kuudennessa luvussa Iisa joutuu totisen paikan eteen entisen kesäheilan palatessa kuvioihin. Kuinka mahtaakaan käydä...?

x S

———————————————————

"Ethan? Mitä ihmettä sinä täällä teet?" kysyn kimeällä äänellä.

En ymmärrä mistään mitään. Michael kertoi keksineensä koko jutun päästään, joten miten ihmeessä Ethan voi olla täällä? Hänenhän piti olla Intiassa! Siinä hän nyt kuitenkin seisoo, ja hymyilee minulle täydestä sydämestään.

"Tulin tänne paikatakseni moukkamaisen serkkuni tökerön huijauksen. Niin, hän kertoi siitä minulle", Ethan sanoo pahoittelevasti. "Olen tosi pahoillani. Onpa mukava nähdä sinut jälleen", hän jatkaa ja tulee luokseni vetäen minut tiukkaan halaukseen. Halaan häntä takaisin hieman kömpelösti. Tunnen Liamin katseen niskassani, ja yhtäkkiä minulle tulee tarve vetäytyä kauemmas Ethanista.

"Luulin sinun olevan Intiassa", mutisen Ethanille, joka hymyilee edelleen leveästi.

"Niin minä olinkin, mutta lensin jouluksi kotiin. Mike ei tainnut mainita siitä? Niinpä niin, se idiootti varmaankin ajatteli että yrittäisit etsiä minut käsiini. No, se meni nyt toisinpäin ja hyvä niin", hän sanoo ja katsoo sitten ensimmäistä kertaa Liamia. "Kukas sinä olet?"

"Tämän puljun omistaja", Liam vastaa täysin asiallisesti, ja hänen äänensä lämmin sävy on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Hän astelee vastaanottotiskin taakse nopein askelin, eikä edes katso päälleni. Sen sijaan hän alkaa naputella tietokonetta. "Haluatteko varata huoneen?"

"Mielelläni. Nyt alkuun ensi yöksi", Ethan sanoo ja katsoo minua hymyillen. "Voisin kyllä varmaan ainakin aluksi ottaa oman huoneen."

"Ja sellainen meiltä löytyy", Liam sanoo viileästi, vaikka Ethan sitä tuskin älyääkään. Minusta tuntuu että asiat menevät vauhdilla täysin väärään suuntaan, mutten tiedä miten pysäyttäisin tämän pyörän.

"Mitä sinä... Aiotko oikeasti jäädä tänne?" kysyn Ethanilta edelleen tyrmistyneenä.

Hän iskee minulle silmää. "Ymmärtääkseni täältä on varattu nimelläni retriittiviikko, jonka rakas serkkuni on jopa maksanut. Miksei siis otettaisi iloa irti näistä viimeisistä päivistä?"

Katseeni vaeltaa Ethanista Liamiin, joka tuijottaa tietokoneensa näyttöä kivettynein kasvoin.

"Minä... Minä olen nykyään töissä täällä. Luottokorttini ei toiminut, joten tienaan rahoja paluumatkaan", selitän ja Ethan kohottaa kulmiaan.

"Ahaa. No, voit lopettaa sen tähän. Kaiken kokemasi jälkeen huolehdin henkilökohtaisesti siitä, että Michael maksaa paluulentosi. Iisa irtisanoutuu pestistään", Ethan sanoo Liamille, joka nyökkää.

"En minä halua irtisanoutua", puuskahdan. "En halua Michaelilta mitään."

"Siinä tapauksessa minä maksan matkasi", Ethan sanoo kohauttaen harteitaan. "Sopiiko se?"

"Kyllä se sopii", Liam puuttuu puheeseen ja ojentaa Ethanille allekirjoitettavaksi sisäänkirjautumislomakkeen. "Tervetuloa Woodhill Houseen. Ruokailujen ajankohdat löytyvät huoneessanne olevasta kansiosta. Päivällinen tarjoillaan kello seitsemästä eteenpäin tuossa baarin puolella. Jos seuraatte minua niin opastan teidät nyt huoneeseenne", Liam selittää täsmälleen saman litanian, jonka luetteli minulle ensimmäisenä iltana. Minusta tuntuu, ettei minua ole enää olemassakaan hänelle.

"Käyn nopeasti siistiytymässä, mutta tulisitko sitten syömään kanssani?" Ethan kysyy, enkä osaa muuta kuin nyökätä. Katselen kun Liam ja Ethan katoavat huoneisiin johtavalle käytävälle, ja sen jälkeen lysähdän istumaan takkatulen ääressä olevalle nojatuolille.