Kylmäks ne aina sano🏳️‍🌈 (tauolla)

1

Okei sain tähän jo nyt ekan osan😁 Enhän mä millään voinut jättää Antonia ja Joonaa, joten tässä olis sitten toinen kirja heidän elämäänsä😋 Janton is backk😂👌
➡️ ➡️ ➡️ ➡️ ➡️ ➡️ ➡️ ➡️ ➡️ ➡️ ➡️ ➡️

"Antoon! Kato kuinka söpöjä mattojaa! Mä haluan ne, meidän on pakko ostaa ne!"

Huokaisin ääneen seuraten siltikin silmä tarkkana joka paikkaan hyppivää Joonaa. Oli kulunut jo jonkin aikaa siitä, kun olimme päätyneet muuttamaan yhteen, lukion kolmas vuosi oli meneillään. Olimme saaneet aikoja sitten sisustettua huonestoamme, mutta silti Joona halusi taloomme piristystä, mattoja. Hän halusi kaiken maailman värisiä mattoja, mutta eniten tietenkin vihreän värisiä ja sävyisiä.

"Et sä niitä kaikkia voi saada", tuhahdin saaden Joonan kääntymään hetkeksi mun puoleen. Hän mutristi huuliaan pidellen yhtä vaaleanvihreää, pyöreää rastamattoa käsissään.

"Edes tää kiltti Antoo'oon!" Joona marisi puristaen käsissään yhä tiukemmin mattoa.

"No okei, saat ton muttet yhtään enempää. Ei meiän rahat riitä miljoonaan mattoon", sanahdin pyöräyttäen silmiäni. En vain voinut sanoa tuolle enkelimäisille kasvoille eitä. Hän oli niin tavattoman suloinen, kun hymy tarttui hänen huulilleen samalla, kun blondi halasi mattoaan.

"Sä olet ihan paras nallekarhu!" Joona kipitti mun ja ostoskärryjen luokse. Hän laski mattonsa ostoskärryihin ja nosti sitten katseensa muhun. Hän hymyili aurinkoisesti.
"Kiitos Anttu!"

"Mitä me vielä tarvitaan? Ja ennen kuin sanot et enemmän mattoja, niin ei, niitä me ei osteta. Meidän pitää ostaa ruokaa." Joona näytti kieltään mulle ja sitten taas hihkaisi,
"Ostetaan pakastepizzaa ja herkkuja! Pidetään leffailta!"

"Miten vain mun enkelini haluaa", hymähdin kohauttaen olkapäitäni ja lähdin sitten työntämään kärryjä kohti kylmäosastoa.

"Mä meen hakemaan jo herkut!"

"Okei, no nähään kassoilla!" huudahdin Joonan perään. Pyöräytin silmiäni huvittuneena ja jatkoin matkaani kylmäosastolle. Liu'utin lasiovet auki ja mietin mitkä kaksi pizzaa ottaisin. Itse en voinut sietää ananasta pitsassa, mutta Joona rakasti ananaspitsaa. Nappasin siis Joonalle ananaspitsan ja itselleni salamipitsan. Laitoin ne ostoskärryihin, suljin lasiovet ja vilkuilin sitten ympärilleni. Onkohan Joona jo kassalla? mietin lähtien kassoja kohden. En nähnyt blondista vilaustakaan mikä hieman huolestutti mua. Siltikin yritin rauhoitella itseäni sillä tiedolla, että se enkeli oli melkein jo kahdeksantoista ja osasi huolehtia itsestään. Kuitenkin Jannen kuva ilmestyi verkkokalvoilleni mikä sai inhottavien kylmänväreiden kulkemaan selkäpiitäni pitkin.

Helpoitukseni kuitenkin huomasin Joonan seisovan lähellä kassajonoja ja mut huomattuaan, hän huitoi hurjasti kädellään. Huokaisin helpoittuneena ja lähdin hänen luokseen. Vilkaisin Joonan käsiä, hänellä oli iso Cocacola pullo, Remix karkkipussi ja jotakin sydämen muotoisia Taffelin sipsejä.

"Saitko kaiken?" kysyin kuitenkin samalla alkaen laittamaan ostoksiamme kassahihnalle. Joona nyökäytti päätään iloisena.
"Joo!"

Hymähdin myöntyvästi ja jouduin käyttämään kahta kättä, että saisin Joonan maton kassahihnalle. Blondi vain vierelläni hymyili suloisesti ja laski myös herkut hihnalle. Hymy nousi omillekkin huulilleni sitä päivänsädettä katsellessani. Miten joku pystyikin olemaan noin hemmetin suloinen?

"Hei", kassanainen tervehti feikkihymy huulillaan. Nainen näytti todella elämään kyllästyneeltä. Outoa, että edes jaksoi vääntää irvistyksen tapaista kasvoilleen.

"Moi!" Joona tervehti aurinkoisesti hymyillen. Pyöräytin silmiäni ja laitoin pankkikorttini kortinlukijaan. Näpyttelin pinkoodini ja odotin, että saisin ottaa sen ulos. Kun huomasin merkin, nappasin kortin pois ja sanoin kyllästyneelle kassanaiselle etten halunnut kuittia. Mihin edes kuittia tarvitsi? Se vain pyöri taskun tai lompakon pohjalla. Sillä välin, kun olin maksanut ostokset, Joona oli alkanut pakata kamojamme pusseihin.

"Moikka! Hyvää loppu työpäivää!" Joona hihkaisi, kun olimme lähdössä. Enkelini lause sai kassaneidille hetkellisen hymyn nousemaan huulille. Hän katsoi Joonaa ja kiitti aidosti hymyillen.

"No niin, mennään", sanahdin napaten kauppakassin, kun Joona taas puolestaan otti kantoonsa rakkaan mattonsa. Mikä hemmetti niissä matoissa oli niin hienoa? En ymmärtänyt Joonaa tässä asiassa yhtään.

Kävelimme Joonan mustan Ford focuksen luokse ja Joona sai juuri ja juuri avattua autonsa lukituksen. Hymähdin jätkälle kiertäen auton taakse. Avasin takakontin ja työnsin ruokakassin sinne ja yritin saada sen aseteltua niin ettei se kaatuisi. Joona laittoi mattonsa takapenkille ja istahti sitten ajajanpaikalle. Pamautin takakontinoven kiinni ja menin sitten istumaan pelkääjänpaikalle.

"Valmis?"

"Valmis." kiersin turvavyöni kiinni ja painauduin pehmeää selkänojaa vasten.

Tervetuloa ystäväiset💗
Kuten alussa sanoinkin, Janton is backk💗
Toivon et tää on teiän mieleen😌🙈

Kiitos, kun luit!💖