Kylmäks ne aina sano🏳️‍🌈 (tauolla)

6

Joonan nk😜👀

Olin saanut tahtoni läpi melko nopeasti, sillä pian Anton painelikin ärsyyntyneen näköisenä vierashuonetta kohden. Hymyilin kirkkaasti voitolleni. Uskoin siihen, että Anton saisi sen känkkäränkän paremmalle tuulelle ja selvitettyä mikä ihme Nikolla oikein oli.

"Minne Anton setä meni?" Eetun arka ääni sai mut taas maanpinnalle. Pudistelin päätäni hieman ja käänsin sitten kaiken huomioni hieman itkuiseen poikaan.

"Anton meni Nikon kaa, ne tulee ihan kohta", sanoin hymyillen ja lähdin kävelemään sohvaa kohden. Istahdin sohvalle ja laskin Eetun viereeni.

"Eno?" käänsin katseeni siskonpoikaani ja hymyilin,
"Mitä?"

"Tuleehan valmasti Niko ja Anton setä?" Eetu kysyi siniharmaat silmät suloisesti tuikkien.

"Totta kai tulee hupsu", hymähdin ja kosketin hellästi sormellani hänen nenänpäätä saaden Eetun nauramaan. Ilo tarttui huulilleni vieläkin voimakkaampana.

"Voidaanko kattoo piillettyjä?"

"Joo", vastasin ja laitoin telkkarin päälle. Eetu hihkaisi iloisena ja kiipesi syliini. Hymyilin leveästi pojan eleelle ja käänsin hitaasti katseeni hänestä telkkariin. Kiersin siltikin käteni Eetun ympärille ettei hän tippuisi.

"Kato eno! Muumeja!" Eetu hihkaisi hyppien iloisena sylissäni samalla, kun hän osoitti telkkarinnäyttöä.

"Vau!" henkäisin hymyillen. Eetu oli aina rakastanut muumeja, lempimuumi taisi olla muumipeikko. Niko taas piti ryhmähausta ja oli aivan hulluna siihen, Nikolla oli jopa pehmolelu Samppa.

Olimme katsoneet jo jonkin aikaa muumeja eikä Antonia ja Nikoa alkanut kuulua. Vilkuilin ympärilleni samalla kulmiani kurtistaen, minne ihmeeseen ne kaksi olivat jääneet?

"Enoo?" Eetu vinkui sylissäni. Käänsin katseeni häneen ja huomasin pojan katselevan mua hymyillen.

"Mitä tähtisilmä?" kysyin käyttäen lempinimeä minkä tiesin saavan Eetun huulille vieläkin suuremman hymyn. Tälläkin kertaa se toimi.

"Anton setä? Niko?" vaaleanruskeat hiukset omannut pikku poika kysyi nykien hupparini hihaa.

"Mennäänkö, vaikka ettimään? Sä meet kattomaan mun ja Antonin huoneesta niin mä meneen vierashuoneeseen?" Eetu nyökkäsi innoissaan ja kiemurteli sylistäni. Hän lähti kipittämään meidän huonetta kohden samalla, kun naurahdin pojalle.

Nousin ylös sohvalta ja lähdin suunnistamaan vierashuonetta kohden. Mitäköhän Anton ja Niko oikein tekivät, kun olivat niin hiljaisia? Olin tottunut nimittäin ylikiukuttelevaan Nikoon ja hangoittelevaan Antoniin. Antonkin meni välillä käytöksensä takia ihan lapsesta.

"Antoon? Nikoo?" huhuilin päästyäni vierashuoneeseen. Kurkkasin sisälle tuhjään huoneeseen mikä sai kulmani vieläkin menemään kurtulle, minne ihmeeseen ne kaksi olivat kadonneet?

"Eno! Eno! Eno!" tunsin kuinka hupparini alareunusta revittiin. Laskin katseeni Eetuun, joka katsoi niillä söpöillä tuikkivilla silmillään muhun.

"Mitä?" kysyin hymyillen saaden Eetun pomppimaan paikoillaan iloisena vieläkin riehakkaammin, "Mä löysin Anton sedän ja Nikon!"

"Mahtavaa Eetu!" hihkaisin ja vetäisin hänen kanssaan ylävitoset ja lähdin sitten seuraamaan pikku poikaa minne ikinä hän päättikin viedä mut. Saavuttiin meidän huoneen ovelle ja Eetu veti mut huoneeseen hupparista.

Huomasin sängyllämme ison mytyn eli Antonin, joka näytti nukkuvan ainakin tasaisen hengityksensä perusteella. Vaikka näinkin hänestä vain selän, pystyin toteamaan jätkän näyttävän hemmetin suloiselta ja hyvältä. Käänsin vihreäruskean katseeni Eetuun, "Missä Niko sitten on?"

"No tossa! Onko Joona eno sokea?" Eetu alkoi hihittämään samalla osoittaen pikku sormellaan Antonia.

"Ja mähän sulle sokeat näytän!" sihahdin virnistäen pojalle napaten hänet samalla syliini. Eetu kikatti suloisesti sylissäni samalla, kun kiersi kätensä niskani ympärille ja laski päänsä kaulaani vasten. Hymyilin vieläkin kirkkaamin niin, että poskia alkoi hieman sattumaan.

Kuljin siskonpoikani sylissäni sängyn luokse ja kiersin sen toiselle puolelle. Silloin varmasti näin yhden suloisimman näyn ikinä, Niko nukkui Antonin rintakehää vasten samalla, kun Anttuska oli kiertänyt kätensä pojan ympärille suojelevasti.

"Enoo, mua väsyttää."

"Tossahan on meille hyvä nukkumapaikka", sanoin hiljentäen ääntäni ja laskin Eetun sängylle. Menin laskemaan verhot ikkunoiden eteen, jotta huone ei olisi niin kirkas ja siellä olisi helpompi nukkua. Sen jälkeen kuljin takaisin sängylle ja istahdin sängyn päälle. Hiljaisesti nostin jalkanikin sängylle ja kävin makaamaan selälleni. Eetu ryömi viereeni nukkumaan ja pian aloinkin kuulla söpöä tuhinaa. Taisi todellakin Eetua nukuttaa, kun noin nopeasti nukahti. Hymy nousi huulilleni varmasti sadannetta kertaa tänään.

Kurkotin painamaan pikku pusun Antonin otsalle ja menin sitten takaisin omalle puolelleni makaamaan.

"Öitä", kuiskasin ennen kuin suljin silmäni ja antauduin unen ihmeelliseen maailmaan.
Unessa oli kukkapelto ja katsoessani ympärilleni, Eetu ja Niko juoksivat iloisesti kirkuen luokseni kukkaseppeeleet päässäni. Myös Anton saapui paikalle hurmaavana omana itsenään, hänen huulillaan oli lämmin hymyt ja jäänsiniset silmät tuikkivat onnellisina. Hän seisahtui aivan eteeni ja laski kätensä poskilleni. Nostin katseeni häneen samalla hymyillen onnellisena.

Kuten sanoinkin, uusi luku!💗
Musta kyl tuntuu et tää on ihan könkköö tekstii ja sillee mut toivon et saitte ees jotakin irtikin tästä😅

Kiitos, kun luit!💗