Kylmäks ne aina sano🏳️‍🌈 (tauolla)

8

Kirkkaat auringon säteet meinasivat sokaista mut, kun avasin silmiäni. Urahdin mielenosoituksellisesti ja kirosin liian kirkkaat valot helvettiin ennen kuin nousin ylös ja haukoittelin syvään. Jäänsininen katseeni siirtyi Joonaan, joka halasi tyynyä ja peitto vain puoliksi päällään. Mua hymyilytti, Joona oli vaan kerta kaikkiaan maailman suloisin ihmisolento ja mä olin todella onnekas, että Joona oli mun. Pelkästään mun eikä kenenkään muun. Mä en ikinä luopuisi mun enkelistä. En koskaan. Laskin käteni hellästi hänen poskelleen mikä tuntui aivan tulikuuma, mikä sai mun kulmat kurtistumaan. Kokeilin vielä enkelini otsaa, mikä oli yhtä kuuma kuin posket.

"Voi mun pikkusta, sä oot varmaan kuumeessa", mutisin hiljaa. Laitoin peittoa paremmin hänen päälleen ennen kuin nousin sängystä ja raahauduin vaatekaapille. Vetäsin sieltä jonkun mustan hupparin ja siniset revityt farkut, jotka vaihdoin mahdollisimman hiljaa päälleni, ettei Joona vaan heräisi. Hän saisi olla tänään kotona. En missään nimessä päästäisi päivänsädettäni kuumeessa kouluun.

Suunnistin kohti vierashuonetta, joka toimi Nikon ja Eetun huoneena. Ovi oli raollaan ja ilmeisesti verhot olivat ikkunoiden peitteenä, koska huoneessa näytti olevan pimeää. Huokaisin hiljaa ennen kuin raotin ovea ja astelin sisälle. Pojat nukkuivat sikeän kuuloisesti nimittäin pientä kuorsausta ja tuhinaa kuului mikä sai mun huulille nousemaan pienen hymyn. En mä vieläkään tykännyt lapsista, mutta jos rehellisiä oltiin niin olinhan mä vähän heltynyt kahdelle pikku pojalle, jotka olivat täynnä elämäniloa ja aina valmiita uusiin seikkailuihin. Tarkoitti seikkailu sitten Joonalta pakoon juoksua, kun piti pukea sadevaatteet päälle, piiloutumista jonnekkin sellaisiin paikkoihin mistä mä tai Joona ei oltu tietoisiakaan tai puistossa leikkimistä ja temmeltämistä. Olihan ne ihan kivoja veikareita -kunhan ei vaan alkanut itkemään tai kiljumaan. Muuten ihan jees.

"Eetu, Niko, teiän pitäis alkaa heräilemään", sanoin kuuluvasti kulkien ensin vasemmalle sängyn puolelle, missä Niko nukkui. Vedin peittoa alemmas vanhemman pojan päältä ja laskin käden hänen olkapäälleen samalla hellästi ravistellen. Kun Niko alkoi osoittaa heräämisenmerkkejä, siirryin Eetun luokse ja toistin äskeisen eleeni.

"Tulkaa keittiöön, kun ootte pukenu", sanoin. Olin lähtemässä, kun muistin ettei ne osanneet vielä kunnolla pukea vaatteita päälleen. Tai, jos osasivat niin siinä kesti joku tunti eikä mulla ollut mitään tuntia aikaa odottaa, kun ne ensin pukivat päälleen ja sen jälkeen vielä odotella, kun ne söivät.

"Ylös, ulos ja lenkille!" sanoin tarpeeksi kovalla äänellä, että kaksikko kuulisi sen varmasti. Siirryin ikkunan viereen ja avasin verhot saaden ärhäkkää muminaa aikaiseksi. Hymähdin.

Lopulta pienen patistelun jälkeen olin saanut pojat ylös sängystä kinasteltua heidän kanssa hetken vaatteiden kanssa ja käynyt keskustelua siitä miksi en jaksanut odottaa, kun he pukivat päällee. Niko ilmoitti kipakasti, että oli jo iso poika ja osasi pukea itse. Ja kuitenkin loppu peleissä se olin mä, joka puki sen.

"Mennään", sanahdin pojille lähtien huoneen ovelle. Käännyin vilkaisemaan poikia samalla nostaen sormen huulilleni,
"Joona on kipeä, joten ollaan ihan hiljaa, ettei herätetä sitä."

"Mikä enolla on?" Niko kysyi tapittaen mua niillä kirkkaan siniharmailla silmillään samalla, kun Eetu taapersi siihen viereen mutristaen huuliaan, silmät vetistyneinä,
"Onko eno pipi?"

Kyykistyin kaksikon eteen ja loin jonkinlaisen hymyn huulilleni. En ollut varman näytinkö edes vakuuttavalta tai jotakin, mutta yritin vakuutella heille, että kaikki oli hyvin.
"Joo, eno on tällä hetkellä pipi, mutta se paranee kyllä. Älkää te huolestuko siitä, mä hoidan enoa tänään niin eno paranee."

Taputin molempia poikia hellästi päälaille ennen kuin suoristauduin ja harpoin keittiöön kuullen kuinka kaksikko seurasi kintereilläni. Suunnitelmani oli viedä heidät tarhaan ja jäädä sitten itse tänne kotiin Joonan seuraksi. En mä halunnut, että se kipeenä alkoi hortoilla tai, että se pyöryi sen takia tai mitään. Muutenkin oli perjantai, joten huomenna ei olisi enään koulua ja enkelilläni olisi aikaa parantua koko viikonloppu aivan rauhassa. Suunnistin jääkaapille ja nappasin sieltä maidon. Suljin jääkaapin oven ja vein maidon kaksikolle, jotka olivat kiltisti malttaneet istahtaa penkeille. Nappasin vielä kulhot, lusikat sekä murot, jotka vein pojille ennen kuin menin laittamaan kahvin valumaan. Vilkaisin kaksikkoa, jotka ottivat nätisti muroja lautasilleen. Laitoin heille maidon, koska pelkoni oli se, että maitotölkki vielä kaatuisi pöydälle ja joutuisin siivoamaan sotkun samalla, kun Eetu parkuisi siinä taustalla.