Kylmäks ne aina sano🏳️‍🌈 (tauolla)

3

Lopulta emme olleetkaan syöneet herkkuja vaan olimme jääneet makoilemaan sängyllemme. Herkut siis oleilivat vieläkin olohuoneen pöydällä, mutta mua ei voinut hemmettiäkään kiinnostaa nimittäin Joona oli nukahtanut mun alle ja sen kädet olivat jääneet selkäni ympärille. Hän ei sitten ollut yhtään hellittänyt otettaan.

"Sun on aika mennä nukkumaan", kuiskasin pehmeästi ja nousin varovaisesti enkelini päältä samalla hänen noustessa istumaan, koska hän piti kuitenkin kiinni musta. Irrotin kädet ympäriltäni ja sain tuurillani päivänsäteen siristelemään silmiään.

"Anton?" hän kuiskasi unisena ja kurkotti mua kohden todella suloisesti. Hän oli välillä kuin pikku lapsi, joka halusi tulla kokoajan syliin.

"Sulla on huomenna työpäivä, on aika mennä nukkumaan", kuiskasin hiljaa uniselle blondille. Hän nousi hitaasti seisomaan ja nosti käsiään saaden huuliltani pakenemaan pehmeän naurahduksen. Nappasin hänen hupparinsa helmasta kiinni ja vedin vaatekappaleen toisen päältä pois. Joona itse sai housunsa ja sukkansa pois jaloista.

"Tuuthan sä nukkumaan mun kaa?" enkelipoika kysyi haukoitellen makeasti. Hän seisoi edessäni pelkät bokserit jaloissani eikä osannut edes hävetä väsymyksensä takia.

"Totta kai pupunen", hymähdin hiljaa ja aloin sitten itsekkin riisumaan päivävaatteitani samalla, kun Joona yritti pysyä edes jotenkin hereillä.

"Sä olet kauhean hidaas!" enkelini älähti ja asteli ihan mun eteen. Hän nappasi nopealla liikkeellä hupparini alareunasta kiinni ja vetäisi sen pois päältäni. Laskin käteni kyljilleni ja päätin antaa Joonan ottaa vaatteeni pois, kun niin keskittyneeltä näytti. Hänen kätensä kulkeutuivat farkkujeni vyölle ja hän avasi ensin vyön ja sitten napit.

"Oletpa sä kärsimätön", sanoin huvittuneena. Joona nosti kauniit silmänsä mun puoleen ja hän katsoi mua hieman ärsyyntyneenä,
"Mä vaan haluan nukkumaan sun kaa."

"Okei, okei", hymähdin ja vedin housut sitten jaloistani. En tiedä kuvittelinko, mutta huomasin Joonan katsovan tarkkaavaisesti vatsaani ja sen jälkeen hieman alemmas. Sitä en ainakaan kuvitellut, että hänen poskensa olivat punehtuneet suloisesti.

"No?" sanahdin virnistäen ja nostaen toista kulmakarvaani.

Joonan katse nousi takaisin silmiini ja hän hymyili arasti, jonka jälkeen hyppäsi sängylleen mahalteen. Naurahdin blondin eleelle. Käännyin ja menin sammuttamaan valot ensin keittiöstä ja olohuoneesta, jonka jälkeen tassuttelin takaisin huoneeseemme ja suljin valot siitäkin huoneesta. Kuljin hieman haparoiden sängylle ja oli lähellä etten olisi rymähtänyt Joonan päälle.

Möngin sängylle nelinkontin ja sitten etsin hiljaisesti kikattavaa Joonaa käsieni avulla. Löysin pian etsimäni ja vetäisin jätkän kanssani selälteen peiton alle. Peittelin meidät hyvin ja kiersin käteni enkelini ympärille. Hän hihitti suloisesti painaen päänsä mun rintakehälle ja kädet meidän väliimme.

"Sä olet suloinen", kuiskasin ja painoin nopean pusun hänen otsalleen. Joona hymisi tyytyväisenä mua vasten ja pian hän sitten taisikin nukahtaa ainakin tuhinasta päätellen.

"Nuku hyvin päivänsäde."

❄ ❄ ❄ ❄ ❄ ❄ ❄ ❄ ❄ ❄ ❄ ❄
"Mä lähen nyt, nallekarhu. Nuku hyvin." Joonan hiljainen kuiskaus tavoitteli tärykalvoni. Tunsin sitten hänen silkinpehmeät huulet poskellani. Kuului askelia ja hetken päästä oven kolahdus. Hiljaisuus täytti koko huoneiston ja sai mut vielä unisemmaksi. Pikku hiljaa annoin unen viedä mukanaan.

❄
Availin silmiäni ja siristelin niitä aamuisessa valossa. Nousin hitaasti istumisasentoon samalla antaen haukoituksen päästä huulteni välistä. Kurkoittelin puhelintani, joka oli sängyn viereisellä yöpöydällä. Ärähdin turhautuneena, kun en saanut puhelintani, jouduin menemään puhelimeni luokse. Nappasin sen käteeni ja katsahdin lukitusnäytöllä vilkkuvaan kellonaikaan, 10.32.
Ei paha, mietin hymähtäen. Kiskoin itseni ylös ja puin eilliset vaatteet päälleni, tummansinisen hupparin ja mustat farkut.
Kun oli saanut puettua, suuntasin vaalean väriseen keittiöömme ja etsiskelin jotakin syötävää. Olimme onneksi eilen menneet kauppaan, joten jääkaapista löytyi maitoa ja toisesta kaapista muroja. Kaivelin tiskikaappia, kunnes löysin hyvän kulhon itselleni. Nappasin vielä lusikan ja istahdin sitten alas vaaleanruskealle puupenkille.
Olin juuri alkamassa syömään, kun puhelimeni pirahti soimaan aiheuttaen melkein sydänkohatuksen mulle. Ärähdin turhautuneena ja painoin vihreää luuria, vastaten näin puhelimeeni.