Minä ja Hän

Part 1

Caran Näkökulma:

Kaksi kuukautta. Kaksi kuukautta olen ollut täällä. Joka aamu puen koulupuvun, käyn aamupalalla ja menen oppitunneille. Iltapäivällä menen tekemään läksyt, joita tulee ihan helvetisti. Vietän aikaa ystävieni Carrien, Ianin, Kevinin, Henryn, Alexin ja Hopen kanssa jotka ovat täällä. Vanhojen ystävieni kanssa en enään vietää juuri ikinä aikaa. Olen yrittänyt ttustua häneen, mutta häntä ei juurikaan näy tai jos näkyy en kerkeä mennä keskustelemaan hänen kanssa. Muistan vieläkin miltä hän näytti ekana päiväni täällä.

*flashpack 2kk taaksepäin*

Seison rehtorin kanslian oven edessä, kävin juuri hakemassa lukujärjestykseni ja ilmotautumassa. Samalla kävimme koulun säännöt läpi. Joka päivä tuntien aikana on pakko pitää koulupukua, täällä ei myöskään saa käyttää päihteitä. Rehtori Logan tarkisti laukkuni samalla, sieltä ei kylläkään löytyny mitään.

Katselen ihmisiä ympärilläni, joka ikisellä on joku ryhmä mihin he kuuluu. Pian sisäänkäynnin ovi aukea ja sieltä astuu mustahiuksinen poika jonka vieressä kulkee joku mies, pojan silmät on erittäin kylmän ja tyhjän näköset. Hän vaan tuijottaa eteenpäin. Kun hän astuu vielä enemmän eteenpäin, ihmiset siirtyy kauemmas ja alkaa kuiskimaan. Poika ja se mies kävelee ohitseni ja jatkaa matkaa poikien huoneiden kerrokseen. Pian ihmiset lopettaa kuiskailun ja on taas "normaalisti"

*Flashpack loppuu*

Sinä päivänä tutuistun Carrien kautta hänen ystäviin ja pääsin joukkoon mukaan. Carrie on huonetoverini. Ruokailussa sain tietää että tämä poika oli Felix, Felix Brown. Hän on kaikkien mielestä murhannut oman pikkusiskonsa, jonka takia ihmiset kuiskii ja välttelee häntä. Juuri silloin ruokailussa päätin että aion tutustua häneen.

"Cara, mennäänkö?" Carrie kysyy ja herättää minut ajatuksistani

"Mulla on vähän kipee olo, että taidan käyä terveydenhoitajalla" Sanon ja nousen sängyltä ylös

"Voi ei, toivottavasti sä et oo kipee" Carrie sanoo. Carrie on tosi positiivine ja elää tyyliin jossain yksisarvisten maailmassa.

"No niinpä, joten viittiitkö sanoo opettajalle että oon terveydenhoitajalla?"

"Joo tottakai. Sä varmaan sit tuut tänne tai tunnille?"

"Joo jos en oo kipee niin tuun tunnille" Sanon ja laitan kengät jalkaan. Avaan oven ja menen käytävään, lähden kävelemään portaita alas koska terveydenhoitaja on ykkös kerroksessa. Avaan terveydenhoitajan aulan oven ja henkeni salpaantuu ja tunnen ne saatanan perhoset vatsassani kun näen että kuka myös odottaa siellä. Felix fucking Brown, en nyt sano että mä olen korviani myöten ihastunut mutta pakko myöntää että saatan olla ihan pikkuriikkisen. Istun hänen viereen ja hän hätkähtää. Käännyn katsomaan häntä ja hän vaan tuijottaa seinää, hänen tyhjän näkösillä silmillä.

"Tuijottaminen on epäkohteliasta" Felix sanoo hiljaa ja yhä tuijottaen seinää. Nolostun vähän ja käännän katseeni käsiini. Siis mitä helvettiä Cara et sä nolostu ikinä!

"Joo sori, oon Cara" Sanon ja Felix hymähtää. Hän tuijottaa vieläkin seinää, käännyn itsekkin katsomaan sitä seinää jos siinä ois jotain kiinnostavaa. Mutta ei se on pelkkä helvetin valkonen seinä

"Oon Felix"

"Joo tiiän" Sanon, jolloin Felix nyökkää ehkä vähän surullisen näkösenä

"Totta kai tiiät. Huhut kiertää nopeesti"

"Mä en usko niihin, ellet sä ite just nyt sano mulle että se on totta" Sanon

"Ne ei oo totta" Felix sanoo hiljaa