Minä ja Hän

Part 7

Caran Näkökulma:

"'Behaviorismissa tutkitaan ihmisten havaittavissa olevaa käytöstä. Käyttäytyminen oli yksi tutkittava asia, behaviorismin mukaan ihminen on ympäristön muovattavissa oppimisen välityksellä . Behaviorismin kultakausi oli 1930-1950 luvuilla ja sen vastapainoksi syntyi humanistinen suuntaus. ' Niinkun ööö, miten toi pitäis osata?!" Carrie kysyy

"No se pitää vaan opetella" Mä vastaan ja kohautan olkapäitä

"No ei kai?" Carrie kysyy

"Mä en osaa itekkää, nii en osaa auttaa" Sanon

"Saatanan huora!" Kuuluu meiän eestäpäin, mutta sit me nähään Kevin ja Ian. Kevin näyttää ihan sika vihaselta ja se vaan kävelee meitä kohti, kunnes se pysähtyy suoraan Carrien eteen.

"Mitä?" Carrie kysyy ihan paniikis ja Kevin alkaa nauraa

"Ei mitää" Se sanoo nauraen ja lyö Ianin kaa ylävitoset

"Mä en nyt ymmärrä" Carrie sanoo ja tekee väkisin pienen nayrahduksen

"Haluttiin vaa nähä sun reaktion" Kevin sanoo nauraen

"vai ooks sä tehny jotain, mist pitäis olla vihanen?" Kevin kysyy

"No en tietenkään" Carrie sanoo hymyillen ja halaa Keviniä

"Me ollaan myöhässä kemian tunnilta" Sanon kun oon kattonu kelloo puhelimest

...

"Taas myöhässä" Anderson sanoo, mutta päästää meiät sisään tosta noin vaan. Mä käännyn kattoo mun paikan suuntaan ja huomaan just sen tyypin kelle mä halusinki puhuu. Mä lähen kävelee mun paikalle, ja istun alas ja kaivan mun kirja esille.

Mä käännyn kattoo Felixii ja vaan tuijotan sitä, koska mä en oo nähny sitä kuitenkaa moneen päivään joten mulla on oikeus tuijottaa.

"Tuijottaminen on epäkohteliasta" Se sit sanoo niinku ekalla kerrallakin

"Jep, mutta mulla on oikeus tuijottaa" Mä sanon ja se tuhahtaa

"Ja miks?" Felix kysyy

"Koska mä en oo nähny sua moneen päivään" Sanon ja Felix tuhahtaa TAAS!

"Mutta mites se meni? Sä et yhtään ihmettele että mulla ei oo kavereita ja että ees mun äiti ei haluu huolehtii musta. Jos nyt vaa antaisit olla?" Felix sanoo ja mä kerranki annan vaa olla.

...

Kemian tunti loppuu nyt ja kaikki pakkaa jo niitten reppui tai laukkui, mukaanlukien mä. Felix lähtee aina viimesten joukossa, joten jään oottaa sitä koska mulla on sille yyber tärkeet asiaa. Lopulta kaikki on lähteny ja mä kosken sen kättä et se tajuis jäädä hetkeks.

"Voidaaks me puhuu?" Mä kysyn ja Felix huokasee mutta nyökkää kuitenki. Pian Logan lähtee käytävään, oottamaan Felixii.

"Mitä sä haluut?" Felix kysyy ja nojaa pulpettiin, mä meen siihen sen viereen. Niin lähelle et mun käsi koskettaa sen kättä.

"Saanks mä pitää sua kädestä?"

"Miks?" Felix kysyy ja mä kouhatan mun olkapäitä, mutta sit mä tajuun et se ei nää sitä.

"En mä tiiä, mut saanko?" Mä kysyn. Felix nostaa sen käden ja ojentaa sen mulle.

Siinä mä seison keskellä kemian luokkaa käsi kädessä Felixin kaa ja hymyilen typerästi