Minä ja Hän

Part 5

Caran Näkökulma:

Nyt hyvät ihmiset mä olen varma siitä että Felix on lämmenny mulle.. Se sano mulle eilen että mä en oo niin rasittava enään, toisaalta se haukku mut tänään idiootiks. No mutta edistystä ainakin koska tällä hetkellä mä makaan sen sängyllä. Okei kuulostipa oudolta, mutta siis ollaan Felixin huoneessa sen takii että se ei voi tulla mun huoneeseen koska sattuneista syistä mä en asu siellä yksin. Toinen syy on se että ulkona on jo alkanu tulla kylmä, hyi.. Eli hyvät ihmiset voimme jo ajatella että se on ehkä vähän ainakin lämmenny mulle, koska kuukaus sitten tilanne oli aivan eri! Toisaalta mä oon myös sanonu noin joka kerta neljän viikon aikana ja joka kerta me mennään takas alkuun, huoh. Ja oi kyllä, takaisin ALKUUN!! Meillä on yhen kerran tullu pieni erimielisyys, tai no Felixillä on tullu ja oikeestaan aika monta kertaa.. Sillä on pieniä vaihteluita sen mielen kanssa. Sillä tulee sellanen tunne että mä oon sen kaveri joko sen takia että mä haluun paljastaa sen salaisuudet tai että mä nolaan sen jotenki tai että mä leikin sen kanssa, niin muistinko mainita sillon alussa että se on vähän vainoharhainen? Jos en, pahoittelen mun virhettä.. Mutta kuten huomaatte, meidän Felix on VÄHÄN vainoharhainen. No joo eli sitten meillä on tullut semmosia pieniä välipäiviä.. Sitten toisena ongelmana on se että sillä on välilla hiukan huonoja päiviä, ja hyvät ihmiset ne on erittäin vaikeita päiviä. Eli se tarkoittaa sitä että jos sulla on edes vähän ongelmia sun itseluottamuksen kanssa, niin älä helvetissä mene Felixin lähelle sillon!! Mä oon varoittanu nyt, älä sano että mä en oo. Mutta joka tapauksessa mä en vaihtais noita päiviä mihinkään vaikka onkin aika kliseisesti sanottu, koska Felix osaa olla mukava ja ihana ja söpö ja huomaavainen ja ehkä se tuli jo selväks.

Mutta niin siis me ollaan Felixin sängyllä, joka on epäreilusti paljon isompi kun mun sänky! Felix siis tuhisee tossa mun vieressä, ja joo se TUHISEE kuinka söpöä!! Se myös näyttää tosi hyvältä kun se nukkuu, ja kyllä mä oon tuijottanu.

"Ekaa kertaa sä oot hiljaa"

"Ai jumalauta, älä säikyttele! Mä luulin että sä nukuit!" Mä sanon ja Felix naurahtaa. Eli nähtävästi se ei nukkunu

"En tai no kyll mä jossain vaihees, mutta mä luulin et sä nukut ni mä olin hiljaa" Se sanoo ja kääntyy kyljelleen muhun päin

"Mä en oo nukkunu missään vaiheessa" Mä sanon ja käännyn kans kyljelleni

"Aijjaa, no mistä mä sit tiiän nukuks sä vai et?" Se kysyy ja nostaa sen kulmakarvoi

"Mä en tosiaankaan tiiä, meiän pitää tehä varmaa sellane joku salanen koodi homma" Mä sanon ja se tuhahtaa huvittuneena

"Mistä sä muka nyt tiesit?" Mä kysyn

"Sä sanoit mun nimen yhen kerran ja sit mä kuuntelin hetken ja sä aloit hankaa sun otsaa, mitä se teet aina ku sä mietit." Se sanoo

"Joten mitä sä mietit musta?" Se kysyy ja nostaa sen pään ylös tyynyltä

"Kuka sano että mä mietin sua?"

"Toisteleks sä mun nimee muuten vaa? No joo mun nimihän on siis yyber kiva" Se sano ja tuhahtaa

"Suomessa yhen ketsuppi merkin nimi on Felix"

"No sepä mukavaa, kerro!" Se sanoo ja mä pudistan mun päätä

"Kerro, kerro, kerro, kerro, kerro, kerro, kerro, kerro"

"Mä jatkan ton toistoo niin kauan että sä kerrot" Se sanoo

"Onks sull jääny joku uhmaikä ja minä tahdon vaihe välistä? Tosi rasittavaa" Mä sanon naurahtaen

"Mä en sentää oo koko aikaa rasittava kuten sä" Se sanoo ja virnistää, joo se on alottanu sen kans

"Ööö hei nyt, mun mielestä sä sanoit just pari päivää sit että mä en oo niin rasittava enään" Mä sanon ja se pudistelee päätä

"Muistat väärin" Se sanoo

"No en muista!"

"Muistatpas" Se sanoo ja näyttää kieltä.. Siis KIELTÄ!!

"Siis mikä sulla on? Sä oot ihan ku lapsi" Mä sanon naurahtaen ja se kallistaa sen päätä sillee söpösti

"Jaksaks sä mua silti?" Se kysyy ja mutristaa sen huulta. Herranjumala se näyttää hyvältä!!

"No enköhän mä just ja just"

"Hyvä, mutta nyt kerro mulle!" Se sanoo

"No mä mietin sua"

"No shit sherlock, kyllä mä sen tajusin tyhmä" Se sanoo ja mä naurahdan.. Samalla mä nousen ylös ja huomaan sen nurkassa peilin, peilin??

"Miks ihmees sulla on peili?" Mä kysyn

"Et mun tyttöystävä voi peilaila itteensä" Se sanoo ja mä varmaan tukehdun mun kuolaan, tyttöystävä!!

"Anteeks mikä?" Mä huudahdan

"No wow, mikä sulle tuli? Ooks sä mustasukkanen?" Se kysyy naurahtaen, ja mä vaan jäädyn ja seison sen peilin kohalla, ja katon Felixiä.

"Cara! Sähän et oo mustasukkane?" Se kysyy ja mä vieläkin vaan tuijotan sitä

"Cara, älä sano että sä tykkäät musta"

"Cara!"

"Taidan mä" Mä lopulta sanon

"Taidats sä mitä?" Se kysyy hermostuneena. Siis miks se on hermostunu?!

"Niin että taidan mä tykätä susta"

"Lopeta! Oikeesti lopeta" Se sanoo järkyttyneenä

"Häh?"

"Haha Cara, hauska läppä! Nonni meni jo."

"Ei se ollu läppä" Mä sanon

"Must tuntuu et sun ois parempi lähtee"

"Anteeks mitä?" Mä kysyn

"Että sun pitäis nyt varmaa lähtee"

"Mitä, miks?"

"Koska mä haluun?" Se sanoo

"Siis sä häädät mut koska mä kerroin että mä tykkään susta? Mitä helvettiä?" Mä kysyn ja se nyökkää.. Mä otan mun laukun siitä sen sängyn vierestä ja kävelen ovelle.

"Tiiäksä mitä Felix" Mä sanon ja se nostaa sen kulmia merkkinä siitä että se kuuntelee

"Mä en yhtään ihmettele että sulla ei oo kavereita tai että ees sun mutsi ei haluu huolehtii susta" Mä sanon ja astun ulos sieltä sen huoneesta. Mä laitan käden mun suun eteen pelkästä järkytyksestä ja rojahdan siihen lattialle..

Ja mitä mä sanoin, että se ois lämmenny mulle? Joo on tosiaan, helvetisti lämmenny! Yhtä kuuma ku jääpalikka.

Mähä sanoin että älä elätä itteles toiveita, enkö sanonu?

Nii just mä taisin sanoo...