Me and my soulmate (Finnish)

7

Täällä taas ystävät!! Oon tosi, tosi, tosi pahoillani siitä etten ole julkaissut pitkään aikaan mitään uutta ja tämänkin luvun julkaisemiseen on mennyt pieni ikuisuus (hups). MUTTA tässä uutta lukua vielä Tylerin näkökulmasta, seuraava sitten taas Evelynin puolesta. :)

Tylerin nk.

Kertaus: Hän on samanlainen, kuin minä, ihmissusi.

Ennen, kuin ehdin estää itseäni tai edes ajatella mitä teen, on suustani jo päässyt matala murina, kun katson tuota edessäni istuvaa miestä (tai suoraan sanottuna tuota kusipäätä), joka kehtaa pitää kiinni MINUN kumppanini kädestä. Tuntuu siltä, että koko maailma olisi vain hiljentynyt ja katseeni tarkentuisi kaukoputken lailla tarkaksi ja suuremmaksi ja henkilö johon kohdistaisin tämän kuolon katseeni olisi tuo, iso paskiainen. Ainut asia, jonka saan järkevänä muodostettua päässäni on kaksi jumalillista sanaa.

Tapa hänet, Tapa hänet, Tapa hänet

Olen jo ottamassa askeleen eteen päin, jotta voisin toteuttaa hartaimman toiveeni tänä hetkenä, mutta saan kiittää kaikki jumalia siitä, että ihmis puoleni osaa olla sen verran järkevä ja kuinkas saankin pidettyä itseni ruodussa. On muistettava se, että olen nyt julkisella paikalla jonkun tuntemattoman henkilön lyöminen ilman mitään ilmiselvää syytä, olisi kieltämättä hieman kummallista ja oudoksuttavaa, eikä siihen varmaankaan osattaisi suhtautua kovin hyvin.

Mutta on kuitenkaan muistettava, että tässä ollaan ihmissusia ja loogisesti ottaen olen puoliksi susi (vai ihminen?) josta johtuen en ole lopettanut murinaani ja totta puhuen on ole varma pystyisinkö edes lopettamaan. Murinani on peräisin syvällä sisälläni elävästä toisesta puoliskostani, sudestani, joka reagoi automaattisesti siihen jos se on uhattuna tai jotain sen omaa asiaa uhataan. Koska sehän on sanomatta selvääkin, että tuo tyttö, kumppanini on yksin omaan minun eikä kukaan saa koskea mihinkään mikä on minun, vai mitä?

Tilannne olisi muuten ihan vielä hallinnassa, jos kaikki paikalla olijat olisivat ihmissusia. Menisin vain tuon mulkun luo, joka kehtasi koskea minun omaan suloiseen kumppaniini ja vetäisisin hänet irti ja vetäisisin häntä kunnolla kuonoon, sitten vain ottaisin suloisen tyttöni ja eläisimme elämämme iloisesti loppuun asti onnellisina.
.... Mutta tilannetta hankaloittaa fakta siitä, että oma kumppanini on selvästi ihminen, eikä hänellä todennäköisesti ole minkään laista tietoa, että hänen tutussa ja turvallisessa maailmassa kävelee satukirjoista tuttuja hahmoja (ihmissusia, jos joku ei vielä keksinyt).

Ja ei kenenkään tarvitse olla mikään tietäjä, kyllä lapsikin sen pystyy kuulemaan, ettei murinani ole inhimillinen. Sen voisi helposti kuka tahansa arvata, että se on peräisin jostain todella isosta eläimestä, jolla veitsen terävät hampaat, niin eläimelliseltä, uhkaavalta ja varoittavalta se kuulostaa.

Tiedän, että minun pitäisi hillitä itseni sillä sutena on jo päässyt pintaan ja on vain ajan kysymys milloin kadotan kaiken hallinnan siitä. Mutta kun katson miestä joka pitää tiukasti kiinni kumppanini kädestä, syntyy mieleeni vain yksi mielikuva, kuinka repisisin hänen päänsä irti.

"Pidän tästä ideasta. Mene ja tee hänestä loppu, kun hän edes kehtasi katsoa kumppaniamme." Sutena sanoo pääni sisällä matalasti muristen.

"Ei hullumpi ajatus,.... ei tosiaan." Vastaan sudelleni uhkaavasti samalla, kun tuijotan kahta kättä, jotka ovat vieläkin tiukasti yhdessä.

Suteni ääntelee pääni sisällä hyväksyvästi ja olenkin astumassa askeleen eteen päin, jotta voisin aloittaa tarkoin harkitusti murha matkani, mutta taas kerran minut keskeytetään ennen kuin ehdin ottaa askeltakaan.

"Tyler onko kaikki kunnossa? Tuijotat tuota pariskuntaa ihan, kun haluaisit paistaa toisen heistä elävältä" Ethan kysyy minulta mielessäni laumamme välisen linkin kautta huolestuneen kuuloisena.