Me and my soulmate (Finnish)

10

// No siiiiiiiiiiis........... en oo ihan varma mitä oikein on tapahtunut. 😂 Tää julkaiseminen on vähän venynyt ja ihan totta en oo ihan varma mistä se johtuu, mutta varmaan hyvä vaihtoehto on se, että oon vaan sika laiska😂.

Mutta sori tosi paljon siitä etten oo julkaissut pitkään aikaan, mutta nyt sitten taas uutta osaa! Toivottavasti pidätte!//
- - - - - - - - - - - - - - - - - -
Kertaus: Mies, joka juuri äsken yritti raiskata minut seisoo lyönti valmiina nyrkki ilmassa, mutta miehen kättä pidättelee poika hänen takanaan.

Se poika on Tyler ja hän näyttää siltä ettei ole kovin iloinen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tylerin nk.

Okei, okei tiedän että minun on ihan turhaa puolustella itseäni mutta minun ei ollut ihan oikeasti tarkoitus lähteä seuraamaan Evelyniä. Siinä vaan jotenkin sattui tapuhtumaan niin. Siis ihan vahingossa. Vannon sen.

Siis sehän on ihan normaalia ja tavanomaista, että joku vento vieras jätkä iski silmänsä sinuun baarissa, jossa olet töissä ja lähti sitten yön pimeinä tunteina seuraamaan sinua, kun lähdit kotiin pitkin syrjäisiä katuja.........Siis aivan normaalia, jos minulta kysytään....aivan tavallista.

.......... No Okei!! Ketä minä yritän huijata, tuohan kuulostaa ihan kamalalta ja pelottavalta!! Eihän se ole laisinkaan normaalia tai tavallista, siis kuulostan siltä että olen menossa murhaamaan hänet tai jotain. Mutta se ei ollut tarkoitus näyttää tuolta tai kuulostaa. Antakaapas, kun kerron mitä noiden outojen ja pelottavien sanojen takana oikeasti piilee.
- - - - - - - - - - - - - - -
Kun jo ensimmäisen kerran laskin katseeni häneen, Evelyniin tiesin, että minun oli saatava hänet. Hän oli vaan niin kaunis ja henkeäsalpaava, että vaikka eteeni olisi tuotu upeita huippumalleja paljastavissa vaatteissaan tai kimaltavia ja arvokkaita timantteja olisi katseen vangitsijani ollut silti ainoastaan hän.

Minusta tuntui siltä, että olisin voisin jäädä siihen paikkaan ainoastaan hänen luokseen koko loppu elämäkseni, mutta jouduin sattuneista syistä poistumaan paikalta (krhm. Tietäjät tietää). Mutta ennen, kuin olin edes ehtinyt autoni luokse oli kummallinen ja outo tunne vallannut minut. Se tuntui siltä aivan, kuin olisin halunnut kävellä takaisin Evelynin luokse siltä seisomalta. Voisin kuvitella, että tunne tuntuisi samalta, jos olisimme olleet magneetteja, jotka vetäisivät toisiaan yhteen. Tiedän kuulostan todella siirappiselta, mutta se oli totta. Olen varma etten kuvitellut sitä, mutta se saattoi johtua myös osittain hormooneista, kuka tietää olinhan mies, joka oli juuri löytänyt elämänsä rakkauden, joten uskon että se pistää itse kunkin vähän herkille.

Mutta siis palataksemme takaisin siihen outoo vetävään voimaan, niin yritin kyllä todella sulkea sen ulkopuolelle ja miettiä jotain aivan muuta, joka veisi ajatukseni muualle. En kuitenkaan jaksanut kovin pitkään yrittää ja pian ajattelinkin ainoastaan Evelyniä ja sitä milloin saisin nähdä hänet seuraavan kerran. Koska minä todella halusin nähdä hänet.

Vähän aikaa kuitenkin seisoskeltuani siinä pihamaalla (vieläkin) baarin edessä, toinen yllättävä tunne valtasi minut. Tunsin itseni säikyksi ja pelokkaaksi ja minusta tuntui siltä aivan kuin olisin uhattuna. En oikein käsittänyt sitä tunnetta, koska sillä hetkellä seisoin autiolla parkkipaikalla yksin, eikä lähettyvillä näkynyt yhtään ketään. Olin jopa lähettänyt Ethanin ja Julianin toiseen baariin vähäksi aikaa, jotta olisin voinut ajatella mietteitäni rauhassa.

Yritin sulkea tunteen ulkopuolelle, mutta se osoittautui mahdottomaksi teoksi sillä tunne ei vain lähtenyt mielestäni. Se alkoi pian myös ahdistaa minua sillä tunne ei loppunut vaan sen sijaan kasvoi pahemmaksi, mikä kasvatti pahaa oloani ennestään. Aloin jopa katselemaan ympärilleni vaivihkaa, jos jossain viereisissä pusikossa olisi piileskellyt joku sarjamurhaaja veitsensä kanssa, vaanimassa minua. Hylkäsin pian kuitenkin ajatuksen sillä olisin haistanut, jos joku olisi ollut lähellä tai piileskellyt jossain, kiitos vain susi aistien. Ja näin ajateltuna kumpi saataisi voittaa ihminen pienen voiveitsensä kanssa vai villieläin terävillä kynsillä.....Niin sitä minäkin.