Me and my soulmate (Finnish)

11

Flashback/Uni

10 Vuotta aikaisemmin

Seison huoneen keskellä ja katselen ympärilleni. Huone on kooltaan pieni ja kärsinyt, mutta siitä huolimatta se on sisustettu mukavasti. Tai ennemminkin voisi sanoa, että se on sisustettu. Ei huoneessa ole mitään muuta, kuin vaatekaappi huoneen vasemmassa nurkassa ja sänky oikealla. Huoneen sängyn päätyä koristavat paperiset piirustukset prinsessoista, eläimistä ja muista satuhahmoista. Sängyn päälle on levitetty vanha sininen huopa ja tyynyn vieressä on jo vuosia vanha ruskea nallekarhu. Seinät ovat tapetoidut, joskin ne ovat jo nähneet parhaat päivänsä. Tapetin reuna repsottaa katon kulmasta, muodostaen sinne tilan hämähäkin seiteille.

Katselen ympärilleni nopeasti etsien sopivaa piilopaikkaan. Lasken päässäni hitaasti ja haparoiden minuutteja ja yritän miettiä milloin aikani loppuu. Pian hän on taas täällä. Minun pitää siis tehdä nopeita päätöksiä ja piilouduttava. En kuitenkaan osaa päättää, sillä paikat joihin voin piiloutua ovat minimaaliset ja jännitys kasvaa sisälläni pikkuhiljaa, vain suuremmaksi, joka saa ajatukseni harhailevaa.

Pitkän harkinnan jälkeen päätän kaivautua sängyn alle, ja painautua niin lähelle seinää kun pystyn. Kauan en ehdi edes odotella, kun jo kuulen oven avautuvan hiljaa, jonka saattelemana huoneeseen saapuvat hiljaiset askeleet. Kuulen kuinka ovi napsahtaa äänekkäästi kiinni, rikkoen rauhallisen hiljaisuuden, joka oli vallinnut tilan. Nyt kuitenkin kuulen kuinka sisään astunut henkilö ottaa kevyitä askelia ympäri huonetta, yrittäen samalla etsiä piilopaikkaani. Yritän pysyä mahdollisimman hiljaa ja liikkumattomana, jotten antaisi hänelle minkäänlaista vihjettä olinpaikastani.

"Missä sinä oikein piileksit prinsessa?" Pehmeä ääni kysyy lempeästi samaan aikaan kun askeleet alkavat kulkeutua kohti sänkyä.

"Et kai sinä vain ole piiloutunut sängyn alle?" Ääni lisää vielä lempeästi, ja voin melkein vannoa että kuulen hymyn hänen äänestään.

Yritän pidättää henkeäni ja jännitän lihaksiani ja juuri sillä hetkellä minusta tuntuu, että koko maailma olisi hiljentynyt täysin. Tilanne kuitenkan muuttuu yhtäkkiä, kun tunnen käden tarttuvan kiinni oikeaan nilkkaani ja minut vedetään pois sängyn alta.

"Sainpas! " ääni sanoo voitonriemuisena, samaan aikaan kun minä päästän pienen kiljaisun yllätyksestä. Pian kuitenkin kiljaisuni, muuttuu iloiseksi kikatukseksi, kun painaudun lämpimien käsien väliin turvalliseen halaukseen.

"Sinä huijasit, Jordan!! Ihan varmasti! Minulla oli niin hyvä piilopaikka, ettet mitenkään voinut löytää minua" sanon yrittäen kuulostaa vihaiselta, vaikka kaikille on selvää etten ole. Ainakin leveä hymyni paljastaa kehnon valheeni.

"En varmasti huijannut. Olet vain huono häviäjä." Jordan sanoo leikkisästi, samaan aikaan kun hän katsoo minua lämpimästi hymyillen. Olen vieläkin hänen sylissään, hänen suuremmat kätensä tiukasti ympärilläni. Jordan painaa minua entistä tiukemmin syliinsä painaen samalla pienen suukon otsaani.

"Ethän ole minulle vihainen, prinsessa. En pidä siitä jos olet vihainen." Jordan sanoo varovasti, aivan kuin hän pelkäisi etten aikoisi vastata hänelle ollenkaan. Vaikka hän yrittää puhua pahoittelevasti näen hänen katseestaan, ettei hän edes usko tarvitsevansa anteeksiantoa. Hän tietää, että hän saa aina anteeksi olisi tilanne mikä tahansa.

Käännän katseeni poispäin hänestä samalla kun ristin kädet pienet seitsemän vuotiaan kädet rinnalleni. Yritän vielä periaatteen takia vielä uskotella hänelle, että olisin vihainen, sillä olen sisimmässäni vain ärtynyt, koska hän on niin hyvä tässä pelissä. Siis todella hän löytää minut aina!
Koitan pitää katseeni vihaisena, mutta en onnistu siinä pitkään, kun tunnen kuinka Jordan alkaa kutittamaan minua leukani ja kainaloitteni alta. Pian siis ärtynyt ilmeeni sulaa leveäksi hymyksi samalla kun alan kikattamaan pehmeästi. Yritän saada hänet lopettamaan siirtämällä hänen käsiään pois ympäriltäni, mutta epäonnistun siinä surkeasti.