Tunnehässäkkä | kiribaku

Luku 2

"Ei tietenkään" Mina vastasi hymyillen ja asetti kätensä Kirishiman olkapäälle.
"Niin, sitä paitsi, onhan Midoriya aika söpö. Te olisitte hyvä pari" Kaminari rohkaisi. Bakugo katseli muita rypistäen silmäkulmiaan.
"No, kiitos. En vaan tiedä tykkäiskö se musta takas" Kirishima totesi.
"Kyllä varmaan, nyt kun miettii. Se juttelee aina sulle" Sero mietti.
"Se juttelee kaikille" Mina huomautti. "Niin, mut Bakugo aina huutaa sille. Joten se on saattanut alkaa välttelemään myös meitä" Kaminari sanoi.
Bakugo käänsi katseensa ja tokaisi "Mitäs se ite tunkee joka paikkaa, ei se oo mun vika"
"Rauhotu Bakugo" Kirishima sanoi. Vastaukseksi Bakugo antoi hiljaisen hymähdyksen.
"No, mut hei. Teidän pitää kertoo keistä te tykkäätte" Kirishima jatkoi. "Jirou" Kaminari sanoi hymyillen. "Yllätys" Mina hymyili takaisin. "Entä sä Sero" Mina kysyi.
"Minä? Ai mitä?" Sero vastasi hätäisesti.
"Kenestä tykkäät?" Mina toisti.
"En kenestäkään" Sero sanoi.
"Kerro" Mina vaati.
"Ei kukaan" Sero vakuutteli.
"Ei sen tarvi jos se ei haluu" Kirishima hymyili. Sero näytti helpottuneelta ja katsoi Kirishimaa kiittäen.
Päivä kului nopeasti ja kun aurinko alkoi laskea, jokainen alkoi lähteä kotiin päin. Mina lähti Kirishiman kanssa samaa matkaa, asuivathan he samassa suunnassa. He kävelivät pitkin rauhallista katua.
"Hei, voinko mä kysyä jotain?" Mina kääntyi katsomaan Kirishimaa.
"Toki, mitä nyt?" Kirishima ihmetteli. "Milloin tiesit?" Mina kysyi varovasti. "Ai että pidän pojista?" Kirishima varmisti. "No siis, kai mä oon aina tiennyt. Eikä mulla ole mitään hetkee milloin tajusin" Kirishima selitti. "Okei, mietin vaan" Mina sanoi.
"Ei mua haittaa jos kysyy" Kirishima hymyili. Mina ja Kirishima kävelivät vielä vähän matkaa, kunnes he kääntyivät eri suuntiin.
Kotona Kirishima heitti hupparin pois päältään ja rojahti sängylleen. Oli jo myöhä, eikä ikkunasta tullut enää lainkaan valoa.