Tunnehässäkkä | kiribaku

Luku 7

Kirishima istahti Bakugon viereen.
"Oliks sul ollu kiireitä vai mikä oli ku et voinu olla meijän kaa?" blondi kysyi.
"Emmä tiiä, se vaan otti koville ja mieli meni aika maahan. En olis ollu hyvää seuraa" Kirishima vastasi ja nojasin penkin selkänojaan.
"Just, arvasin" Bakugo tuhahti.
Kirishima katsahti Bakugoa kysyvästi.
"Kuule, mä en oleta et sä ymmärrät, mut mulle se oli aika kova paikka" Kirishima sanoi.
"Joo joo. Aina oot vaa Deku sitä ja Deku tätä" Bakugo tokaisi.
"En mä aina oo noin-
"Kaminari löi sen nenän tolppaa" Mina sanoi tullessaan poikien luo.
"Miten se nyt noin?" Kirishima ihmetteli.
Pojat nousivat penkiltä ja tulivat Kaminarin luo, joka piteli kasvojaan ja Sero yritti katsoa mitä kävi.
"Näytähän" Sero sanoi varovasti.
"Vähän sattuu. Näyttääkö pahalta?" Kaminari kysyi ja otti kätensä pois kasvoiltaan.
Pojalta tuli verta nenästä.
"Mul on nenäliinoi" Mina sanoi ja ojeni paketin Kaminarille.
Kaminari näytti verisiä käsiään, joten Mina ottikin itse kaksi paperia paketista. Hän ojensi toisen Kaminarille käsien pyyhkimiseen ja toisella alkoi pyyhkiä pojan kasvoja. Mina oli todella huolehtivainen, vaikka olikin välillä aika tuulispää.
"Sun pitäis olla varovaisempi" Kirishima totesi huolestuneesti.
"Sori, lipsahti" Kaminari pahoitteli.
"Noh, ei se mitään"" Mina hymyili.
"Mä haluan varmaa lähteä kotii ku tää tuntuu vieläki, eikä oo kovin kiva" Kaminari myönsi.
"Okei no, mä voin saattaa sut" Mina lupautui ja auttoi Kaminarin ylös. Sero katsoi kun Mina piti Kaminaria kädestä ja pyyhki pojan leukaa paperilla.
"Mäkin tuun" Sero sanoi.
Kun Kaminari olisi saatettu, he saisivat olla kahdestaan. Niinpä kolmikko lähti. Kirishima ja Bakugou jäivät puistoon hengailemaan.
"En mä mitään tukea tarvi" Kaminari naurahti ja päästi irti Minan kädestä.
"Oho sori, se vaan jäi" tyttö pahoitteli hymyillen. Sero katsoi kun he kävelivät hänen edessään.
Pian he saapuivat Kaminarin kotiin. Poika kutsui ystävänsä sisään hetkeksi.
"Mun pitää käydä vessassa" Mina sanoi ja lähti.
Pojat istuivat keittiön pöydän äärellä. Kaminari heitti paperin, jolla oli pidellyt nenäänsä roskiin. Sero katseli vaivaantuneesti ympärilleen.
"Mikä sun on?" Kaminari kysyi.
"Mietin vaan- Sero aloitti.
"Ai nii kuin mitä?" Kaminari ihmetteli.
"Tykkääköhän Mina kenestäkään" Sero sanoi ajatuksensa ääneen ja odotti sen jälkeen Kaminarin reaktiota.
"Varmaan, luulisin niin" Kaminari totesi.
Sero nojasi kättään vasten.
Samaan aikaan Kirishima ja Bakugo olivat kävelemässä kaupungin hiljaista katua pitkin.
"Ne vaan jätti meidät tänne kahdestaan, mut eihän se haittaa" Kirishima sanoi.
Bakugo ei vastannut mitään.
"Noh, kuka muutenkaan haluisi olla mun kanssa" Kirishima naurahti vähän surullisesti.
"Tiiätkö, Midoriya oli niin mukava ja iloinen ja ystävällinen ja kaikkea" poika jatkoi.
"Deku ei kyl oo mitään noista" Bakugo paheksui.
"Mut olis ollut vaan niin ihanaa jos se vaan olis- Kirishima aloitti.
"Nyt lopetat!" Bakugo huudahti vähän vihaisesti.
Kirishima hämmentyi.
"Mitä..?"
"Nii, lopetat tollasen valittamisen. Mä en jaksa kuunnella tota enää" Bakugo tuhahti.
"Mä tiiän ettet sä oikeen tuu toimeen Midoriyan kaa, mutta- Kirishima yritti puhua.
"Ei se oo sitä" Bakugo tokaisi.
Pojat väittelivät kävelessään pitkän aikaa. He ehtivät jo tulla syrjäisemmälle maantielle.
"Mä en ymmärrä mikä sua vaivaa" Kirishima sanoi.
"Miten niin mua? Sähän se tässä vaan säälit ittees" Bakugo tuntui suuttuvan yhä enemmän.
"Sä et ymmärrä mitään. Sä luulet, että se on nyt maailmanloppu ku se ei tykänny susta. Anna vaan olla"
"Mikä sulla on, miks käyttäydyt noin?" Kirishima ihmetteli.
"Miten ihmeessä voit olla noin tyhmä?" Bakugo pyöräytti silmiään.