Tunnehässäkkä | kiribaku

Luku 3

Seuraavana aamuna Kirishima heräsi auringon pilkkahdukseen. Hän istuutui sängylle venyttelemään. Samalla hän otti puhelimensa ja katsoi onko tullut viestiä.
Yksi oli Serolta
"Hei, kiitti eilen. En tiedä onko kukaan teistä huomannut, mutta mä tykkään Minasta. Siksi en halunnu sanoa mitää"
lähetetty 20 minuuttia sitten. Kirishima hymähti "Eipä mitään" Poika nousi ylös ja meni suihkuun. Suihkun jälkeen hän puki päälleen ja meni alakertaan syömään. Jääkaapissa oli valmispizzaa ja pöydällä lappu, jonka mukaan äiti oli lähteny katsomaan kaveriaan viikonlopuksi. Puhelin alkoi yhtäkkiä soida.
"Hei" Kirishima sanoi puhelimeen. "Mennäänkö tänään rannalle?" Kaminari kysyi toisesta päästä.
"Joo, miks ei" Kirishima vastasi. "Tuleeko kaikki?" poika jatkoi.
"Joo" Kaminari vastasi korkealla äänellään.
"Okei, no laittakaa viestiä myöhemmin" Kirishima sanoi ja sulki puhelun.
Iltapäivällä Kirishima lähti tapaamaan kavereita. Matkaa oli muutama kilometri ja Kirishima päätti ottaa pyörän. Hän otti repun selkään ja lähti. Muut olivat jo rannalla odottelemassa.
"Moi" Kirishima tervehti ja istahti punaiselle viltille Seron viereen. Kaikki katsoivat Kirishimaa hymyilen, paitsi tietysti Bakugo, jolla edelleen oli etäinen luonne.
"Mitä?" Kirishima ihmetteli.
"Kato tonne" Mina kuiskasi ja osoitti Kirishiman selän taakse.
Poika kääntyi katsomaan. Siellä oli Midoriya. Hän hymyili suloisesti ja luki kirjaa rantahiekalla. Kirishiman kasvoille tuli heti kirkas hymy.
"Aww" Mina voihkaisi.
"Kutsutaan se tänne" Kaminari ehdotti.
"No eihän" Bakugo tokaisi.
"Se on yksin" Sero sanoi.
"Hei! Midoriya!" Kaminari huudahti ja ponnahti seisomaan. Midoriya käänsi katseensa ylös kirjasta.
"Hei" hän huusi takaisin.
"Tuu tänne" Kaminari viittoi kädellään. Midoriya otti reppunsa ja tuli muiden luokse vähän ujosti.
"Ootko yksin?" Mina kysyi.
"Joo, tulin tänne kun on niin lämmintä" Midoriya vastasi.
"Just" Bakugo tuhahti.
"Voi olla meidän kanssa, nää tyypit muutenki tekee mut hulluks" Mina naurahti.
"Kiitti" Midoriya sanoi.
Päivä kului leppoisasti. Kaikki kävivät välillä uimassa ja myöhemmin he ostivat jäätelöä. Kun ilta alkoi tulla lähemmäs Kaminarin piti lähteä ja pian myös Seron.
Mina venytteli äänekkäästi.
"Pitäisi varmaan tästä lähteä?" tyttö mietti ääneen ja katsoi vihjailevasti Bakugoa.
"Ei mulla oo kiire" Bakugo tokaisi.
"Okei, no mä tästä meen" Mina sanoi ja nousi ylös. "Kerro sille nyt ku on hyvä tilaisuus" hän vielä kuiskasi Kirishiman korvaan ennen lähtöään.
Lopulta rannalla ei ollut muita, kuin Kirishima, Midoriya ja Bakugo.
"Kello on kohta yheksän" Midoriya sanoi katsoessaan puhelintaan.
"Pitääkö sun jo lähteä? " Kirishima kysyi.
"Ei vielä" Midoriya hymyili.
"Bakugo säkin voisit sanoa jotain, oot ollu aika hiljaa" Kirishima totesi ja katsoi Bakugoa auringonpunaisilla silmillään.
"Ei vaan oo mitää sanottavaa" Bakugo sanoi vähän töykeästi, mutta hän on aina tuollainen.
Pian kuului kovia askelia.
"Katsuki, sun piti olla jo kotona" kuului vahva naisen ääni. Se oli Bakugon äiti.
"No mähän oon just tulossa" poika vastasi ärsyyntyneesti.
"Ei siltä näytä, kotona ollaan silloin kun ollaan sovittu"
"No joo joo" Bakugo tuhahti ja joutui lähtemään äitinsä kanssa. Kirishima ja Midoriya jäivät vain hiljaa kahdestaan.