Tunnehässäkkä | kiribaku

Luku 6

Suudelma kesti muutaman sekunnin ja kun Kirishima perääntyi, Midoriya vain katsoi häntä.
"Anteeks" Kirishima sanoi pahoitellen.
"Ei se, ei se haittaa. Se tuntu ihan kivalta" Midoriya sanoi nopeasti. Kirishima näytti helpottuneelta.
"Mä en tiiä mitä mä ajattelin"
"Ei se mitää, kiva että ajattelet musta noin" Midoriya sanoi.
"Mä oon vaan pahoillani, ku en... ajattele samal taval susta" poika jatkoi pahoitellen.
"No, eihän sille voi mitään" Kirishima totesi.
Pojat alkoivat juttelemaan tunteistaan ja yö kului todella nopeasti. Loppujen lopuksi pojan nukahtivat istuma-astentoon toisiinsa nojaten.
Aamulla pojat heräsivät koputukseen.
"Mh..." Midoriya hymähti unisena. Hänen äitinsä avasi oven ja hymyili.
"Tuletteko syömään aamupalaa?"
Midoriya töytäisi Kirishiman hereille kyynerpäällään.
"Joo tullaan me" poika vastasi äidilleen.
Kirishima avasi silmänsä unisena. "Huomenta" hän tervehti.
Pojat menivät syömään ja päivemmällä Midoriyan äiti vei Kirishiman kotiin. Kotona Kirishima kertoi kavereilleen kaiken mitä oli tapahtunut.
"Oon pahoillani" Mina lähetti viestin.
"Mäkin, mut hyvä veto hei" Kaminari lohdutti.
"Ainakin nyt tiiät mitä se ajattelee" Sero laittoi.
"Niin ja se sano että voidaan yhä hengailla ja viettää aikaaki yhes" Kirishima kertoi.
Bakugo ei vastannut viesteihin mitään.
Tämä päivä meni rattoisasti kotona. Kirishimasta tuntui vähän haikealta, mutta eihän näille asioille voi mitään. Ja mitäköhän olisi tapahtunut jos Midoriyalla olisikin ollut samoja tunteita. Kai he nytkin olisivat yhdessä, juttelemassa ties mistä.
Seuraavan viikon aikana Kirishimaa ei oikein huvittanut lähteä ulos tai viettää aikaa muiden kanssa. Hän vain oleskeli kotona.
Eräänä päivänä Kirishiman kaverit päättivät mennä tapaamaan häntä.
"Ei sitten sanota mitää mikä vois saada sen olon huonommaks tai mitään" Mina muistutti.
"Joo, sitä varmaan on vähä harmittanu vaikkei se siitä oo puhunutkaa" Sero tuumasi.
"Kiva ku säki Bakugo tulit" Kaminari hymähti ja katsahti Bakugoa, joka käveli perällä kädet taskuissaan. Tämä murahti vastaukseksi. Pian he tulivat Kirishiman ovelle ja Mina koputti. Kirishima tuli avaamaan pelkät boxerit jalassa.
"Mitä ihmettä te täällä teette?" poika kysyi ihmeissään.
"No tultiin kattoo sua" Bakugo tuhahti ja vältti katsomasta Kirishimaa.
"Olisitte voinu laittaa viestiä" Kirishima sanoi naurahtaen.
"Me haluttiin yllättää sut" Mina sanoi.
"No tulkaa vaan, mä käyn nopee laittaas jotain vaatetta päälle" Kirishima sanoi ja lähti yläkertaan.
"Kuka on niin tyhmä et avaa oven ku on puol alasti!" Bakugo huusi perään.
Kaikki astuivat eteiseen ja Sero veti oven kiinni. Muutaman minuutin päästä Kirishima palasi alakertaan. "Haluutteks te jotain? Syömistä?" Kirishima kyseli.
"Me haluttiin vaan nähdä sut ja jos voisit tulla meijän kaa kaupungille" Mina sanoi kysyvästi.
"No okei, voin mä tulla" Kirishima suostui.
Kaikki lähtivät kaupungin keskustaan. Ilma oli vähän viileä, mutta ei tuullut lainkaan. Kaveruksen vain kävelivät ympäriinsä.
"Hei kattokaa!" Kaminari huudahti ja kiipesi korkealle kiipeilytelineeseen, kun he olivat ohittamassa puistoa.
"Sä putoot vielä!" Mina huudahti perään.
"En, en" Kaminari vakuutti ja nousi käsiensä varaan.
"Mäkin tuun" Sero sanoi ja kiipesi ylös.
Mina meni istumaan keinuun.
"Antakaa joku vauhtia" tyttö pyysi.
Kirishima meni Minan luo ja otti keinusta kiinni. Hän veti keinun niin korkealle kuin pystyi ja työnsi sen vauhtiin. Sitten hän hyppäsi heti sivuun. Bakugo istahti puiston penkille katsomaan ja laittoi kädet ristiin.