Tunnehässäkkä | kiribaku

Luku 5

Parin minuutin päästä Midoriyan äiti tuli hakemaan poikia.
"Nosta ystäväsi pyörä siihen telineeseen Izuku" äiti neuvoi ikkunasta.
Midoriya otti Kirishiman pyörän ja asetti sen auton takana olevalle pyörätelineelle. Kirishima meni autoon takapenkille istumaan.
"Moi ja kiitos vielä. Oon Eijiro Kirishima" Kirishima sanoi esitellen itsensä.
"Hei, olen Izukun äiti. Inko Midoriya" nainen vastasi hymyillen.
Midoriya nousi myös auton kyytiin ja äiti ajoi pojat kotiin.
Perillä Midoriya esitteli Kirishimalle huoneensa.
"Vau, tykkäät todellakin All Mightista" Kirishima totesi katsoen kaikkia julisteita seinillä, nukkeja ja kaikkea mahdollista. Midoriya punastui vähän nolona.
"Tosi siistiä" Kirishima hymyili.
"Kiitos" Midoriya kiitti epävarmasti.
Pojat juttelivat vähän aikaa ja Midoriyan äiti toi ylimääräisen patjan poikansa huoneeseen ja petivaatteet Kirishimalle. He kävivät pian sänkyhin, kun kello lähestyi keskiyötä. Kirishima makasi pimeässä huoneessa patjalla miettien, mitä voisi tehdä. Pitäisikö nyt kertoa Midoriyalle? Mitä jos Midoriya ei enää puhuisi hänelle? Mitä jos kaikki meneekin pilalle?
"Midoriya" Kirishima sanoi yllättäen.
"No?" Midoriya kysyi ja nousi istumaan ja katsoi Kirishimaa.
Nyt se oli sanottava.
"Mul on yks juttu- Kirishima aloitti.
"Etkö sä saa unta?" Midoriya kysyi.
"Eikun, mun pitää kertoa jotain" Kirishima sanoi.
"Kerro vaan" Midoriya hymyili.
"No siis- Kirishima sanoi ja tuli istumaan Midoriyan sängylle.
"Äh... Mä en.." Kirishima vaikeroi.
"Hei, ei oo mitää hätää" Midoriya rauhoitteli.
Kirishima ei saanut sanoja suustaan. Midoriya laittoi kätensä Kirishiman olkapäälle.
"Joskus mä vaan tunnen jotain, tiiät hän" Kirishima sanoi vähän rauhoittuen.
"Joo kai?" Midoriya nyökkäsi hymyillen vähän epävarmasti.
Pojat katsoivat hymyillen toisiaan. Kirishima päätti, että nyt on hyvä tilaisuus. Hän lähestyi Midoriyaa ja painoi huulensa varovasti tämän huulia vasten.