Kiusattu

3

En tiiä kui kaua siinä olin. Irrottauduin halauksesta.
"Kiitti ku oot siinä..." kuiskasin hiljaa ja taputin Mirandan selkää.
"Eipä mitää.." Miranda pukkasi mua päällään. "Toivottavasti autto."
"Autto se." sanoin. Nousin seisomaan."Voinks mä punkkaa tääl pari päivää?"
"Juu voit..." Miranda sanoi ja ryömi sängyn alle.
"Mitä helevettiä sä siel teet?" katselin häkeltyneenä tytön touhuja. Oliko se seonnu lopullisesti?
"Etin vaa...yhtä...juttua." Miranda puhisi sänkynsä alta. Kävelin kaapille. Hetken päästä kuului kumea "kops" ja rankkaa kiroilua.
"Oho...joku on oppinu pahoja sanoja!" totesin hymyillen.

Käännyin ja näin pölyisen Mirandan istumassa lattialla ja hieromassa päätään. Mirandalla oli sylissään pieni pölyinen pahvilaatikko.
"Mitä viineriä?" olin hyvin hämilläni. Tulin istumaan Mirandan viereen. Miranda avasi laatikon ja otti sieltä rasian.
"Tää kuulu mun äidille..." Miranda kuiskasi. Katsoin tyttöä kummastuneena.
"Anteeks tästä, mutta miks ihmees sä kerrot just mulle? Mä en todellakaan oo se oikee ihminen...." totesin hiljaa. Tunsin painon olkapäälläni. Vilkaisin sivulle ja näin Mirandan pään olkapäälläni. Miranda pyyhki silmiään ja nosti päänsä ylös.
"Mä vaa...haluisin antaa tän sulle mut sä tuskin haluut sitä..." Miranda nosti päänsä ja niiskaisi. Mulla itelläki alkoi tulla jo tippa linssiin ja otin korurasian käteeni. Avasin sen ja huokaisin ihmetyksestä. Korussa oli varmaan kymmenen kimaltelevaa eriväristä sileää timanttia. Tuijotin vuoron perään korua ja Mirandaa.
"Se on...kaunis..." sain vihdoin suustani ulos jotain.
"Mmh...mä...varastin sen joskus...aioin kyl palauttaa mut en kerenny..." tyttö otti korun rasiastaan. Tajusin jääneeni katsomaan Mirandan huulia ja siirsin nopeasti katseeni pois.

Miranda nousi ja käveli taakseni.
"Ota huppu pois." tyttö käskytti mua kuin koiraa. Laskin hupun hiljaa alas. Nipistin silmäni pelonsekaisesta järkytyksestä kiinni. Kukaan ei ennen ollut käskenyt mua laskemaan huppuani. Tunsin ensin jotain viileää ja sen jälkeen lämpimää niskallani ja kaulallani. Säikähdin ja nousin nopeasti ylös.
"HEI VAROVASTI!!!" Miranda ärähti. Kosketin kaulaani ja tunsin korun aivan kiinni ihossani. Vetäsin hupun takaisin päähäni.
"Älä enää koskaan käske mua ottamaan huppua pois tai älä ota sitä ite pois." tuijotin Mirandaa murhaavasti. Huomasin pienen vapinan nousevan pitkin tytön käsivarsia.
"Miks....miks sul on arpia sun..." Miranda oli kysymässä mutta keskeytin. "Se ei ole sun ongelmas nainen! Mul on arpia jos on, se ei kuulu sulle." Mulkaisin Mirandaa pahasti. Tärisikö tyttö?
"A...anteeksi....m..mä en tee enää ikinä noin..." Miranda sanoi tärisevällä äänellä.
"Mh...ei se mitään..noni tuus tänne." Nousin ja kävelin Mirandan luo. Halasin tyttöä. Vetäydyin yhtäkkiä irti. "MITÄ MÄ TEEN?!" huusin pääni sisällä.

Peruutin, kompastuin ja kaaduin sängylle.
"Hei, mikä sulle tuli...?" Miranda tuli lähemmäs.
"Mä en ikinä halaa ketään...en ikinä!" Hengitin hetken aikaa rauhassa.
"Ehk siihen asiaan tulee ny muutos..??" Miranda hipaisi mun kättä. Vedin käden kylmästi pois.
"Äh sori....pelkään jos joku koskettaa...." vilkaisin Mirandaa häpeillen. Näin tytön kohottavan kättään. Tuijotin tytön kättä kauhistuneena ja suljin silmäni refleksin pakottamana. Tunsin käden pääni päällä. Avasin silmäni ja nousin istumaan.
"Sä pelkäät paljon..." Miranda totesi. Nyökkäsin.
"Miks...haluuks kertoo?" tyttö hipaisi taas kättäni varovasti.
"Mua on kiusattu monta vuotta...kotona väkivaltaa...pelkään aina vaa enemmän..." sanat pulppusivat suustani. Painoin käteni suulleni, sillä tiesin paljastaneeni liikaa.