Kiusattu

4

Käänsin selkäni Mirandalle ja painoin käteni korvilleni. En enää uskaltanu kattoo tyttöä silmiin. Tunsin hupparini reunaa kiskottavan.
"Mitä teet...?" vilkaisin Mirandaa.
"Näytä selkäs." tyttö kiskaisi napakasti huppariani ja paitaani ylemmäs. Huokaisin.
"Herran jumala!" Miranda kiljaisi.

Huokaisin uudelleen. Käännyin.
"Mähä sanoin...mua on kiusattu..ja mun vanhemmat on väkivaltasia." Katsoin Mirandaa hetken ja nousin sitten seisomaan.
"Mä käyn hakemas kamoi.." hipaisin Mirandan poskea. Tyttö nuolaisi hellästi kättäni ja nyökkäsi. Lähdin Mirandan huoneesta ja menin ulos. Suuntasin askeleeni kotiani kohti.

***

Pakattuani joitakin tärkeitä ja vähemmän tärkeitä tavaroita, lähdin alakertaan. Otin hieman ruokaa mukaan ja astelin kadulle. Lähdin juoksemaan Mirandalle päin.

Pysähdyin hetken päästä tasaamaan hengitystäni. Huomasin juosseeni kilometrin. Kohautin vain olkapäitäni ja kaivoin taskustani voileipäpakkauksen.
Mutustettuani leivän, huomasin olevani jo melkein perillä. Kävelin Mirandan talon taakse ja kiipesin tikkaita pitkin Mirandan huoneeseen. Laskin kassini lattialle ja hiippailin Mirandan sängyn alle. Kuulin tytön askeleiden tulevan kohti huonetta. Sujahdin sängyn alta ja karjaisin: "BÖÖ MATAFAKA!!" Miranda pomppasi ilmaan ja sähähti. Repesin nauruun.
"Anteeks...oli vaa...pakko" yritin puhua nauruni lomasta mutta en onnistunut ja jatkoin nauramistani vielä hetken aikaa. Vihdoin rauhotuin ja nousin ylös lattialta. Miranda mulkoili mua pahasti.
"Ny mä oon sulle vihanen, ku sä sait mut sähiseen!!!!" tyttö käänsi mulle selkänsä.
"Höh...no..kai mä sit lähen kotiin..." aloin kävelemään kohti ikkunaa hitaasti.

Tunsin käsien kiertyvän lantioni ympärille.
"Etkä mene." Miranda raahasi mut sängylleen. Nauroin lempeästi ja hymyilin.
"Millonha viimeks oon ollu näin ilonen.." pohdin ääneen ja katselin kattoa. Tunsin kylmät väreet nousevan selälläni.
"Mm...enpä tiiä.." vastasin omaan kysymykseeni ja virnistin.
"Eksä ikinä oo ilonen...?" Miranda kysyi varovasti. Käännyin vatsalleni.
"En...mä en enää ees jaksa yrittää olla ilonen ei mul edes ole kavereita..."
"Mä voin olla sun kaveris!" Miranda taputti mun päätä. Huokaisin ja pudistelin päätäni. "Onkohan se iha järkevää?" vilkaisin tyttöä kysyvästi ja nostin leukani Mirandan reidelle.
"Kyl se on järkevää!" Miranda huudahti ja siirsi pääni pois.

Hymähdin ja nousin seisomaan.
"Mis teil on kylppäri?" vilkaisin ovelle. Miranda nousi viereeni ja tarttui mua kädestä huikaten nopeasti: "Tule". Seurasin Mirandaa alakertaan ja pysähdyin portaiden alapäähän. Hymähdin ihmetyksestä ja lähdin Mirandan perään. Nyökkäsin nähdessäni kylppärin ja olin lähdossä takaisin ylös, kun tunsin vesisuihkun selässäni. Käännyin nopeasti ja näin Mirandan hihittämässä suihku kädessään.

Tuijotin Mirandaa hetken aikaa. Sitten harpoin hänen luokseen ja nyhtäisin tytöltä suihkun kädestä. Nostin suihkun telineeseensä ja painoin kasvojani lähemmäs Mirandan kasvoja. Miranda nosti toisen kätensä mun poskelle ja napautti napakasti pienen lyönnin siihen.
"Mitä sä kuvittelet tekeväs! Ei kukaan mua oo ikinä kastellu." urisin Mirandalle leikkimielisesti. Sydämmeni hypähti kun tunsin toisen Mirandan käsistä lantiollani. Tartuin kädestä ja siirsin sen pois.
"Älä tee noin..." kuiskasin hiljaa ja peräännyin.

Käännyin ja lähdin takaisin ylös. Kaaduttuani Mirandan sängylle upotin kasvoni tyynyyn ja annoin ajatusteni virrata. Mietin kaikkea. Elämää ennen tätä hetkeä ja sitä mitä tulisi tapahtumaan. Hupparini selkä oli litimärkä mutta en välittänyt. Annoin kyynelten tulla. Tärisin hiljaa sängyllä ja yritin estää kyyneleitäni. Lopulta onnistuin ja rauhotuin. Tunsin pienen tassun selälläni. Käänsin päätäni ja näin vitivalkoisen kissan istumassa vieressäni. Kissa katseli mua ja alkoi nuolla kyyneleisiä poskiani. Hymyilin varovasti ja rapsuttelin kissaa. Se käpertyi kehräten viereeni. Nukahdin...tai ainakin kaikki yhtäkkiä pimeni.