Kiusattu

5

Joku taputti selkääni. Nostin päätäni. Huomasin hupparini siististi tuolin selkänojalla. Huokaisin ja vilkaisin sivulleni. Kissa kehräsi vieressäni..tai niin mä ainaki luulin...hieraisin silmiäni ja näin Mirandan katsovan mua. Hymyilin varovasti ja vilkaisin huppariani. Ennenkuin ehdin sanoa mitään, Miranda tarttui mua kädestä.
"Mä rasvasin sun selän. Hoidin tuoreemmat haavat."
Katselin Mirandaa hetken aikaa ja käännyin kyljelleni tyttöön päin.
"Miks mul on eri paita?" kysyin hiljaa huomattuani, että päälläni oli joku muu paita. "Tää ei oo mun."
Miranda katsoi mua hetken ja sanoi hieman punastuen: "Se on mun....ja mä vaihdoin sen sun päälle koska...halusin vaa nähä..."
"Ai halusit nähä mun paidan alle vai?" kysyin hiukan huvittuneesti. "Ootpaha säki sankari!"
Miranda kikatti ja taputti mun poskea. "Niinpä oonnii...mä oon kiero, oonha mä savosta!"

"Savosta?!" tuijotin tumma tukkaista tyttöä hieman epäuskoisesti. Ei se voinut olla totta...eihän tää tyttö voinu olla savosta... "Mist kunnasta oot????" kysyin värisevällä äänellä.
"Kuopiosta?" Miranda katsoi mua vieroksuen.
"Ei voi olla totta...mikä koulu..." tuijotin käsiäni.
"Julkulan yläaste??" tunsin tytön värähtävän vierelläni. Kirosin mielessäni.
"Sun oikee nimi on Katri, ei Miranda." tuijotin Mirandaa tiiviisti. "Eikö niin?"
Tyttö nyökkäsi ja painoi päänsä surullisena. "Anteeks..."
Tunsin raivon keittyvän sisälläni.
"Sä saatana....SÄ VITUN ÄMMÄ TULET TÄNNE KAIKEN SEN JÄLKEEN!!! KYLLÄ SÄ TIESIT ETTÄ MUA KIUSATAAN, KU ITEKKI KIUSASIT!!!!" annoin vain sanojen tulla. Olin peitellyt tätä raivoa nii kauan. Mä vaa tunsin sen vihan ja inhon. "SÄ ET IKINÄ TIENNY, MUTTA MÄ OLIN IHASTUNU SUHUN!!!!" karjuin sanoja ulos suustani. Löin Mirandaa- tai voi kai tyttöä kutsua Katriksikin- niin kovaa kuin vaa pystyin. Jäin puuskuttamaan vihasta. Nousin seisomaan. Revin paidan pois päältäni ja osoitin rintakehäni ja vatsani arpia huutaen samalla tytölle, joka makasi sängyllä järkyttyneenä. "NÄEKS SÄ NÄÄ?!! HÄH, NÄETKÖ?!!! NÄÄ ON IHA MUN ITE TEKEMIÄ, SUN JA SEN SUN PASKA JENGIN TAKIA!!" vedin hupparin päälleni.

Kaivoin laukustani urheiluteippiä. Sidoin käteni nopeasti ja kävelin seinän luo. Hitaasti, mutta varmasti aloin iskemään iskuja kovaan seinään. Nopeutin vauhtiani koko ajan. Päästin raivoni purkautumaan ja jysäytin nyrkkini viimeisen kerran seinään, ennen kuin rystyseni rasahtivat pahasti ja painoin käteni seinää vasten kipua ja itkua pidätellen.

Nojasin seinään ja valuin alas istumaan. Otin siteen pois ja jäin katsomaan kättäni. Näin pieniä mustelmia rystysten kohdilla. Hipaisin vasemman käden rystysiä. Hymähdin tuntiessani piston. Nostin hupparini hihat ylös ja siirsin katseeni Katriin, joka istui ja tärisi pelosta. Nousin seisomaan ja harpoin varmoin askelin tytön luo. Tartuin Katria rinnuksista ja nostin sen ilmaan.
"Tajusiks sä ikinä kui paska mul oli olla?" tivasin vihaiseen sävyyn.
"En...en tienny..." Katri vastasi syyllisyyttä äänessään.
"Kadutko sitä, mitä sait aikaan?" puristin tyttöä paidan rinnuksista.
"Kadun...." Katri käänsi katseensa mun kasvoihin ja näin ne kyyneleiset silmät. Päästin tytön tipahtamaan alas. Jäin tuijottamaan hetkeksi eteeni ja kävelin sitten sisäpuolella olevalle ikkunalaudalle. Sähähdin vain nopeasti: "Parempi onki ku kadut", ennenkuin istahdin ikkunalaudalle ja tuijottelin hämärään syys iltaan.

Painoin otsani ikkunaan ja suljin silmäni. Tunsin kyyneleitä poskillani ja pyyhkäisin ne nopeasti pois. Vedin hupun päähäni. Tunsin viileän käden olkapäälläni. Sähisin hiljaa, mutta kädet siirtyivät vatsalleni ja jouduin tiukkaan halaukseen. Huokaisten antauduin ja nojauduin Katriin.
"Anteeks...tytöt pakotti mut...mä...mä en tajunnu kui paljo se sua sattu....oon nii pahoillani..." Katri kuiskutti korvaani hiljaisella äänellä. Hipaisin tytön kättä.
"Olkoot....saat anteeks.." sanoin tuskin kuuluvasti ja käännyin istumaan Katriin päin. Kietaisin kädet tytön ympärille ja rutistin. Painoin pääni Katrin olkapäälle. Hetken päästä nostin pääni ylös ja katsoin brunettea silmiin. Katri horjahti mua päin niin kuin joku olisi tönäissyt häntä...